Tuhoisa armeijamato ahmii peltoja Afrikassa

Armeijamadoiksi kutsutut perhosentoukat tekevät selvää viljelyksistä eri puolilla Afrikkaa. Sambiassa pelätään, että tuholaisten hyökkäykset vain pahenevat ilmastonmuutoksen myötä.

Sambian Pemban alueella Mwanamambon kylässä asuva Surrender Hamufuba, 48, taisteli armeijamadon kanssa viimeksi vuonna 2012, jolloin asialla olivat afrikkalaiset toukat. Syksyllä 2016 vuorossa oli Amerikan mantereelta rahtien mukana saapunut sukulainen.

– Tuholaisten tihentyneet hyökkäykset voivat olla yhteydessä ilmastonmuutokseen, Hamufuba arvelee. Hänen viiden hehtaarin pelloistaan ainakin hehtaari on toukkien vallassa.

Armeijamadot ahmivat maissin ohella myös vehnää, riisiä, durraa, hirssiä sekä lukuisia muita ruokakasveja ja laitumien ruohoa. Sambian maatalousministeriön mukaan toukat ovat vallanneet lähes kymmenesosan maan 1,4 miljoonan hehtaarin maissipelloista.

– Tilanne on hallinnassa, vakuuttaa Sambian katastrofihallinnon johtaja Patrick Kangwa, jonka mukaan valtio on jakanut 87 000 litraa torjunta-aineita levitettäväksi tuholaisten valtaamille pelloille.

Ansoja uroksille

Toukkia on havaittu myös useissa muissa Afrikan maissa, ja YK:n ruokajärjestö FAO piti aiheesta hätäkokouksen helmikuun puolivälissä Zimbabwessa.

– Armeijamatojen ilmaantuminen on riippuvainen tuulista ja sateista. Ilmastonmuutoksen myötä säät Afrikassa muuttuvat, mikä voi lisätä tai vähentää tuholaishyökkäyksiä, Sambian Copperbeltin yliopiston tutkija Donald Zulu sanoo.

Hän perää koko maan kattavaa seuranta- ja varoitusjärjestelmää. Armeijamatojen leuat jauhavat niin tehokkaasti, että vahingot saattavat olla jo laajoja, kun invaasio huomataan.

Varoitusjärjestelmänä käytetään esimerkiksi feromoniansoja, jotka houkuttelevat urospuolisia yöperhosia naaraan tuoksulla ja estävät hyönteisten lisääntymisen. Ansaan menneiden perhosten määrät yhdistettyinä sääennusteisiin toimivat pohjana viljelijöille suunnatuille varoituksille.

Monokulttuuri osasyynä

Samaan aikaan armeijamatojen kanssa Pemban alueelle on ilmaantunut toinenkin yökkönen, maissikoisa. Sille kelpaavat melkein kaikki ruohovartiset kasvit, joiden varsi on tarpeeksi tukeva, että toukka voi kaivautua sen sisään. Se näivettää kasvit ja altistaa ne homeelle.

Tutkija Zulun mukaan lämpötilalla on merkittävä vaikutus myös maissikoisaan: lämmön noustessa toukkien kehitys nopeutuu, mikä voi kasvattaa populaatioita odotettua enemmän.

Maatalousasioista Eteläisessä maakunnassa vastaava tohtori Max Choombe uskoo myös, että viime aikojen sääilmiöt ovat voineet aiheuttaa tämänkertaisen tuholaisvitsauksen. Varsinkin maissikoisan leviämisen pääsyynä hän pitää kuitenkin monokulttuuria.

– Ihmiset viljelevät vuodesta toiseen maissia, Choombe moittii. Hän uskoo, että vuoroviljely voisi katkaista tuhoisan kierteen.

Englanninkielinen versio