Monelle lapselle koulu on ainoa asia, mitä hänellä on, palestiinalaisjärjestö Beit Atfal Assumoudin (BAS) johtaja Kassem Aina sanoo. Hän aloittaa työviikon toimistossaan Libanonin pääkaupungissa Beirutissa, noin kymmenen minuutin kävelymatkan päässä kaupungin yhdestä palestiinalaisleiristä, Shatilasta.
Järjestöllä ja sen johtajalla riittää työsarkaa, koska liian monen palestiinalaislapsen koulunkäynti katkeaa Libanonin pakolaisleireissä. Näin käy siitäkin huolimatta, että kaikki palestiinalaislapset ovat oikeutettuja käymään UNRWA:n ylläpitämää koulua.
Koulunkäyntiin liittyy kuitenkin ehtoja: mukana pysyäkseen lapsen pitää esimerkiksi osallistua tunneille säännöllisesti. Tämä on leirien köyhissä ja muutenkin karuissa oloissa monelle yllättävän suuri haaste.
Palestiinalaislapsissa on koulupudokkaita kymmenkertaisesti verrattuna libanonilaisiin.
Koulupudokkaita on palestiinalaislasten keskuudessa kymmenkertaisesti verrattuna libanonilaisiin kouluikäisiin. Tiedetään, että lapsen koulun lopettamisen taustalla on yleensä monta tekijää. Jo se, että ryhmäkoot ovat suuria, eikä henkilökohtaista ohjausta ole, tiputtaa heikoimpia lapsia pois kouluista.
Kassem Ainan mukaan kasvavana syynä lasten koulusta putoamisiin ovat kuitenkin mielenterveysongelmat, joista lasten vanhemmat kärsivät enenevässä määrin. Jos vanhemmat eivät auta lapsiaan kouluun menossa tai läksyissä, koulunkäynti loppuu usein valitettavan nopeasti.
Ahtaus kasvaa leireissä
Mielenterveysongelmien lisääntymiseen palestiinalaisleireissä on lukuisia syitä. Päällimmäinen niistä lienee leirien kuormittuminen Syyriasta tulevien pakolaisten myötä. Syyrialaiset avaavat omia yrityksiään myös palestiinalaisleireihin, mikä kaventaa palestiinalaisten työmahdollisuuksia.
Köyhyys on tosin vaivannut aina, mutta uutta on, että tunne yhteisöllisyydestä on kadonnut samalla kun väkimäärä on kasvanut. Myös tämä aiheuttaa epävarmuutta ja ahdistuneisuutta perheissä.
UNRWA:lla on päävastuu koulutuksen järjestämisestä palestiinalaisleireissä, mutta BAS auttaa heikoimpia lapsia pysymään kiinni opiskelussa. Järjestön palvelujen piirissä on esimerkiksi lapsia, joiden isä on kuollut tai jäänyt työttömäksi ja lapsia, jotka ovat heitteillä äidin mielenterveysongelmien takia.
– Tärkein asia on aina lasten saaminen kouluun, BAS:in Shatilan toimintakeskuksen johtaja Jamile Shehade korostaa.
Hän itse on esimerkiksi ottanut vastuun eräästä kahdeksanvuotiaasta tytöstä. Tämä eli aiemmin kadulla, mutta ilmestyy nykyisin joka aamu hänen ovelleen, pyytää taskurahan ja kävelee UNRWA:n kouluun.
Jamile Shehade näkee valoa siinä, että tytön koulussa käymisestä on tullut säännöllistä. Perheen isä on hänen kannustamanaan alkanut huolehtia tytön kouluun lähdöstä aamuisin.
Iltapäivisin sama tyttö osallistuu BAS:in järjestämään tukiopetukseen Shatilan toimintakeskuksessa.
Epäpoliittinen järjestö
Säännöllinen osallistuminen tunneille on leirioloissa vaikeaa.
BAS tuottaa omia palveluja, kuten tukiopetusta, jota annetaan esimerkiksi englannin kielessä. Ryhmissä on mukana Syyrian palestiinalaisia, jotka ovat paenneet Syyrian sotaa Libanoniin. He ovat aiemmin opiskelleet arabiaksi, mutta Libanonissa koulukielenä on englanti, mikä asettaa haasteita myös aiemmin hyvin koulussa pärjänneille.
Järjestön johtaja Kassem Aina työskentelee väsymättömästi myös sen puolesta, että palestiinalaiset pääsisivät muiden tahojen tuottamien palveluiden piiriin Libanonissa. Esimerkkinä onnistumisista hän mainitsee erityiskouluun pääsyn lapsille, jotka eivät pärjänneet UNRWA:n kouluissa.
– Koska meillä ei ole tarjota kaikkia tarvittavia palveluja, halunamme on saada palestiinalaislapsia muiden tahojen avun piiriin.
Suuri osa libanonilaisista kansalaisjärjestöistä on epäluuloisia palestiinalaisjärjestöä kohtaan. Sinnikkään työn ansiosta yhä useammassa järjestössä on kuitenkin ymmärretty, että BAS on puhtaasti lasten asialla.
– Emme ole poliittinen järjestö, eikä meillä siis ole yhteyttä mihinkään puolueeseen. Juuri se, että olemme humanitaarinen järjestö, antaa meille enemmän tilaa neuvotella libanonilaisten järjestöjen kanssa.
Vuonna 2009 yhteistyötä oli kolmen libanonilaisen järjestön kanssa, mutta nykyisin yhteistyötä tehdään 23 järjestön kanssa.
Ulkomaalaisten järjestöjen kanssa BAS on sen sijaan tehnyt yhteistyötä jo vuosikymmeniä.
Kummeja Suomesta
Arabikansojen ystävyysseura (AKYS) on koordinoinut Libanonissa asuville palestiinalaislapsille kummeja Suomesta yli 30 vuoden ajan.
Kummien rahallinen tuki auttaa siinä, että BAS:in paikalliset sosiaalityöntekijät voivat kohentaa olosuhteita palestiinalaisperheissä. Työsarkaa on usein esimerkiksi vanhempien asenteiden muuttamisessa. Lasten koulunkäynnin kannalta myös asuntoja täytyy kunnostaa sellaisiksi, että niissä on mahdollista elää arkea.
Nykyisin kummitoiminnasta vastaavalla Sirkku Kivistöllä on käsissään yhteenveto 46 kummilapsen vuosiraporteista. Yhteenveto sisältää hyviä uutisia koulunkäyntiin liittyen.
– Kertomuksista löytyi iloisesti hätkähdyttävä tieto siitä, että huolimatta vaikeista oloista perheissä, valtaosa lapsista suhtautuu koulunkäyntiin tunnollisesti.
uutiskirje 
