Eduskunnan koko oppositio eli SDP, vihreät, Vasemmisto, RKP ja kristillisdemokraatit tekevät välikysymyksen hallituksen sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksesta. Kysyjät sanovat itse olevansa sitoutuneita toteuttamaan uudistuksen, jolla turvataan hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen, erojen kaventaminen, peruspalvelujen vahvistaminen sekä palvelujen yhdenvertainen saatavuus. Hallitus taas ei opposition mielestä ole sitoutunut näihin tavoitteisiin omassa versiossaan soteuudistuksesta.
Opposition mukaan hallitus ei ole vieläkään kyennyt kertomaan, mitä aitoa lisäarvoa ihmisten tai yhteiskunnan kannalta saadaan sillä, että julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden tuotanto laajasti yhtiöitetään. Lukuisten asiantuntija-arvioiden mukaan hallituksen esitys tulee lisäämään kustannuksia, pirstaloimaan toimijakenttää, heikentämään yhdenvertaisuutta ja paisuttamaan hallintoa tarpeettoman paljon.
Hallituksen sote-versiossa vastuu sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelujen järjestämisestä siirtyy kunnilta kahdeksalletoista maakunnalle ja merkittävä osa tuotannosta siirtyy markkinoilla toimiville yhtiöille. Kunnat eivät voi tuottaa enää mitään sote-palvelua.
Kuntien osalta tämä tarkoittaa opposition mukaan myös sitä, että rahat ja palvelut lähtevät, velat ja kiinteistöt jäävät.
Uudistus koskee yli 200 000 sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijää, jotka siirtyvät ensin maakuntien ja osa heistä myöhemmin perustettavien yhtiöiden palvelukseen. Se ei tuota yhtään uutta lääkäriä terveyskeskuksiin.
Välikysymyksessä on 11 kysymystä, joihin vaaditaan hallitukselta selkeitä ja seikkaperäisiä vastauksia.
Välikysymyksen 11 kysymystä
Miten hallitus varmistaa, että uudistus kaventaa ihmisten ja alueiden välisiä terveys- ja hyvinvointieroja, kun asiantuntijanäkemysten mukaan tämä ei hallituksen mallilla toteudu?
Onko hallitus valmis porrastamaan sote-uudistuksen voimaantulon kuten monet asiantuntijat ovat suositelleet ja kuten hallitusohjelmassa oli linjattu?
Miten hallitus varmistaa, että asetetulla aikataululla uudistuksen toimeenpano tulee onnistumaan ja esimerkiksi tietojärjestelmät toimivat uudistuksen alkaessa niin, että potilas- ja asiakastieto kulkee turvallisesti ja asiakkailla on tietoa valintojensa pohjaksi ja että sote-henkilöstön palkat maksetaan ajoissa?
Millä hallitus perustelee sote-palvelutuotannon yhtiöittämisvelvollisuuden kun esimerkiksi Euroopan Unioni ei sitä edellytä?
Miten hallitus turvaa toimivien sote-palvelumallien saumattoman jatkumisen kuntayhtymissä, joissa integrointi on toteutettu ja kokemukset ovat olleet hyvin myönteisiä (Eksote, Siun Sote, Päijät-Häme, ESsote, Kainuu, Soite)?
Miten hallitus turvaa keskussairaaloiden päivystyksen ja osaavan henkilökunnan riittävyyden, jos palvelut pilkotaan ja erikoissairaanhoidon osaaminen viedään yhtiöihin?
Onko hallitus – ja mistä syystä – aikeissa yhtiöittää erinomaisesti toimivan neuvolajärjestelmämme?
Miten hallitus aikoo tosiasiallisesti turvata ruotsinkielisten oikeuden sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluihin omalla äidinkielellään?
Miten hallitus aikoo estää terveysyritysten tekemän asiakasvalinnan, kun asiantuntijat varoittavat tästä ja riski yli- tai alihoitoon ja eriarvoisuuden lisääntymiseen on ilmeinen?
Millä konkreettisilla toimilla hallitus aikoo estää terveys- ja hoivayritystoiminnan jatkuvan keskittymisen sekä turvata pk-yritysten ja sote-palveluja tuottavien järjestöjen aseman markkinoilla?
Miten hallitus aikoo itse varmistaa terveys- ja hoivayritysten veronmaksun Suomeen?
Miljardimarkkinat syntymässä
Uudistuksessa syntyvien sote-keskusten markkinoiden volyymiksi on arvioitu 2–4 miljardia euroa ja kaikkien sote-markkinoiden volyymiksi 8–12 miljardia. Hallitus vakuuttaa, että pienten ja keskisuurten yritysten sekä järjestöjen toimintaedellytykset turvataan sote-uudistuksessa, mutta keinoa tähän ei ole kerrottu.
Tällä hetkellä viiden suurimman yrityksen osuus alan liikevaihdosta on 70 prosenttia.
lehti 