Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) lausunto vahvistaa monia valinnanvapauslainsäädännön heikkouksista, joita on noussut esiin eri asiantuntijoiden arvioissa. Hätäisesti kyhätyllä ja rikki olevalla lakiesityksellä ollaan muuttamassa koko suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmä.
KHO:n mukaan ehdotus on valmisteltu pitkälti terveyspalvelujen ehdoilla. Hallitus on markkinoinut uudistusta sosiaali- ja terveyspalvelujen (sote) uudistuksena.
Valmistelussa on jäänyt vähäisemmälle huomiolle, miten sosiaalipalvelut integroidaan terveyspalvelujen tuottamiseen. Sosiaalipalveluihin liittyy sekä oikeussuoja- että perusoikeusulottuvuus.
Ilman uusia erityisiä säännöksiä asiakkaalla ei ole oikeutta saada asiaansa maakunnan käsittelyyn.
KHO huomauttaa, että lausuntoa ei ole pyydetty sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaiden oikeusturvan kannalta merkityksellisiltä hallinto-oikeuksilta. Ne kuitenkin käsittelevät valituksia.
Sosiaalihuollon valinnanvapaus jää epäselväksi
KHO:n mukaan pääpaino on palvelujen monituottajamallissa eikä siinä, miten asiakkaiden palvelut ja oikeudet monituottajamallissa turvataan.
On jokseenkin epäselvää, mitä ”käytännön tasolla sosiaalihuollon palvelujen valinnanvapaus sekä integroituminen hoitoon tai hoitoketjuihin tarkoittaa”, todetaan lausunnossa.
Kyse on esimerkiksi lastensuojelusta, jossa palvelut voivat koskea perhettä tai perheen jäsentä. KHO painottaakin, että sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan asema ei rinnastu kuluttajaan.
Asiakkaina on runsaasti eri syistä haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä. Lasten, vanhusten, kehitysvammaisten, mielenterveyskuntoutujien ja vammaisten henkilöiden kyky erilaisiin valintoihin on jo lähtökohtaisesti rajoittunutta. Joissain tapauksissa se saattaa olla jopa lähes olematonta.
KHO huomauttaakin, että sote-palveluihin kuuluu huoltoa ja hoivaa. Julkista valtaa käytetään muun muassa tahdosta riippumattomasta hoidosta tai huollosta päätettäessä. Myös etuuksien myöntämiseen kuuluu julkista valtaa.
Asiakkaan valitusoikeus hukassa
Asiakkaan mahdollisuus hakea oikeutta on epäselvä. Ilman uusia erityisiä säännöksiä asiakkaalla ei ole oikeutta saada asiaansa maakunnan käsittelyyn, vaikka maakunta vastaa sote-palvelujen järjestämisestä.
KHO painottaa, että sosiaalipalvelujen oikeussuojaa ei saa heikentää olennaisesti valinnanvapausjärjestelmässä. Hallinnollisesta päätöksenteosta ja muutoksenhausta ei voi luopua valinnanvapauden nimissä. Sosiaalipalvelujen asiakas ei ole mikään sopimusosapuoli eikä hänen valitusoikeutensa voi perustua siten kanteluun.
Heikossa asemassa ovat myös maakunnat. Vaikka ne ovat järjestämisvastuussa palveluista, niiden keinot puuttua nopeasti julkisten, yksityisten tai järjestöjen yhtiöiden palvelujen tuottamiseen ovat rajalliset.
Oikeusriitoja luvassa
KHO huomauttaa, että kyse on mittavasta lakihankkeesta, mutta mitään vaikutusarviointia ei ole tehty oikeusriitojen määrästä. KHO arvion mukaan perusteluista ja muutosehdotusten määrästä ja kerroksellisuudesta voi päätellä oikeusriitojen lisääntyvän.
Riitoja voi tulla niin sote-palvelujen saamisesta, järjestämisestä, tuottamisesta ja palvelujen kustannuksia koskevista asioista. Myös palvelujen tuottajille aiheutuvat korvaukset voivat nostattaa erimielisyyksiä.
Henkilökohtaisen budjetin oikaisuvaatimusten arvioidaan kasvattavan hallintokuluja. Tavoitteena on laatia 60 000:lle henkilökohtainen budjetti.
lehti 