Aki Kaurismäen suomalais-ranskalaisen romanttisen draamakomedian Le Havre (2011) pohjiksi nähdään hyvin erilaisten maailmojen kohtaaminen.
Keski-ikäinen kengänkiillottaja (André Wilms) tapaa satamassa kontista karkuteille lähtevän afrikkalaispojan (Blondin Miguel), ja mies on heti empatiaa täynnä. Solidaarisuus pelaa, tuota pikaa rinkiin liittyy useampikin naapuruston jäsen yhtä kiusanhenkeä (Jean-Pierre Leaud) lukuunottamatta.
Lähimmäisenrakkauden pääläheteiksi luulisi kirkonmiehiä, mutta Kaurismäki osoittaa toisin: asiaa valottaa veikeän ironinen episodi. Siihen liittyy naseva tiivistys kengänkiillottajan ja paimenen ammateista, suhteesta kanssaihmisiin ja Vuorisaarnan sanomaan.
Hiljaisen ja lievästi absurdin huumorin siivittämän elokuvan näyttämönä on monelta eri kantilta vivahteikkaasti kuvattu satamakaupunki. Tapahtumien henkeen kuuluvat oleellisesti lähdöt ja saapumiset.
Kaurismäki kiertää realismin esittävyyden ja hoitaa näyttämönsä hänelle tunnistettavasti tyyliteltynä. 2000-luku ei juuri kuvissa näy, eli ei yksi lautasantenni kesää tee. Lavasteet, puvustus, autot ja musiikki ovat jostain vuosikymmenten takaa.
Näkymille ovat tunnusomaista ajattomuus ja sadunomaisuus, jossain määrin mieleen tulee 1930-luvun runollisen realismin maailma. Sille ominaiset mustavalkoiset kontrastit hohtavat nyt täyteläisen lämpimissä väreissä Timo Salmisen kuvaamana.
Henkilökollektiivin muita keskeisiä toimijoita ovat arvoituksellinen komisario (hyvä pokkarooli Jean-Pierre Darroussinilta), päähenkilön puoliso (Kati Outinen) sekä elegantti kahvilanpitäjä (Elina Salo).
Le Havre
Teema la 1.4. klo 21.51, ti 4.4. klo 17.30. Areena 7 päivää.
uutiskirje 
