Ensi- ja turvakotien Liiton pääsihteerin, tohtori Riitta Särkelän mukaan sote-uudistuksessa on isoja riskejä. Hän kummastelee sitä, että palvelujen järjestäminen ja rahoittaminen halutaan erottaa palvelujen tuottamisesta, vaikka juuri tästä on saatu huonoja kokemuksia.
– Siksi tilaaja-tuottajamallista on luovuttu isoissa kaupungeissa. Tilaaja ei pysty vaikuttamaan palvelun kustannuksiin eikä laatuun. Jos palvelun käyttäjien määrä on ylittänyt otaksutun, laatua on huononnettu – tai asiakasmaksuja nostettu, hän toteaa.
Sotessa kaikki palvelut – myös julkisen vallan eli uuden mallin mukaisesti maakunnan tuottamat palvelut – on muutettava yhtiömuotoisiksi. Yhtiöiden toiminta ei ole avointa, sillä budjetti ja toiminnan sisältö ovat liikesalaisuuksia.
”Maakunnat on velvoitettava tekemään yhteistyötä sosiaali- ja terveysalan järjestöjen kanssa.”
Kaikki sosiaali- ja terveyspalvelut on Suomessa otettu kilpailuttamisen piiriin. Myös sosiaali- ja terveysalanjärjestöjä aika ajoin painostetaan muuttumaan yhtiöiksi, jotta kaikki palvelujen tarjoajat olisivat sotessa ”samalla viivalla”.
– Soten edellyttämä julkisten palvelujen yhtiöittäminen monimutkaistaa asioita. Sen perustelut ovat poliittiset, eivät sosiaali- ja terveyspoliittiset. EU ei yhtiöittämiseen velvoita. Yhtiöittämisvelvollisuus myös suosii isoja kansainvälisiä toimijoita. Järjestöjen asemaa se heikentää entisestään. Julkiset palvelut nykymuodossaan loppuvat, Särkelä sanoo.
Pakkositoutuminen
vuodeksi
Sotessa keskeiseksi arvoksi nostettu valinnanvapaus, ja etenkin sen ottaminen mukaan jo uudistuksen ensiaaltoon, vähäisin kokeiluin, on Särkelän mielestä erittäin vaikeasti hallittava asia.
– Perusteltujen valintojen tekemisen ehtona on palveluntuottajarekisteri, josta löytyy vertailukelpoiset tiedot palveluista ja tuottajista. Sellaista ei ole, ja sellaisen rakentaminen on vuosien tehtävä.
– Lisäksi asiakastiedon olisi kuljettava sujuvasti. Lukuisten eri palveluntuottajien myötä syntyy uusien rajapintojen viidakko, mihin asiakas ja tieto helposti hukkuu. Toistaiseksi asiakastieto kulkee vain julkisissa palveluissa , ei yksityisissä eikä sosiaalipalveluissa. Tietojärjestelmien rakentaminen on suururakka, Särkelä toteaa.
Voi myös kysyä, kuinka merkityksellistä tavalliselle kansalaiselle on, että hän voi vapaasti valita palveluntuottajan mistä Suomen kolkasta tahansa. Tutkimusten mukaan tärkeintä ihmisille on palvelun läheisyys, laatu ja saatavuus.
Lisäksi ihmisillä on erilaisia voimavaroja valintojen tekemiseen.
Eniten valinnanvapaudesta hyötyvät hyväosaiset. Paljon palveluja käyttäville tai muuten kuormittuneille ihmisille valintojen tekeminen laajalta ja sirpaleiselta kentältä on mahdoton rasite.
Toisaalta ihmetystä herättää velvoite kuulua kerran valitsemansa sote-keskuksen piiriin vähintään 12 kuukautta, onpa palvelu tyydyttävää tai ei. Onko se valinnanvapautta?
Kansalaisjärjestöjen luonne
on toisenlainen
Ensi- ja turvakotien liitto auttaa 11 000 haavoittuvassa asemassa olevaa ihmistä vuodessa. Asiakkaat ovat esimerkiksi perheväkivallan tai erokriisin takia apua tarvitsevia vauvaperheitä ja vakavasti päihdeongelmaisia odottavia äitejä ja isiä.
Toimintaa jäsenyhdistyksissä on 30 paikkakunnalla, työntekijöitä on noin 700 ja vapaaehtoisia 1 600.
Pääsihteeri Riitta Särkelän mukaan päättäjät eivät ehkä aivan ymmärrä kansalaisjärjestöjen luonnetta.
– Järjestöjen ominta aluetta on hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen eli ennalta ehkäisevä toiminta. Se on ihmisiä lähellä olevaa erityisosaamista, joka tapahtuu paikallisyhteisöissä ja jossa on paljon vertais- ja vapaaehtoistoimintaa.
Yhteensä noin 8 000:ssa sosiaali- ja terveysjärjestössä on ainakin 21 000 vapaaehtoistyöntekijän henkilötyövuotta vastaava voimavara.
– Jokainen vapaaehtoistoimintaan sijoitettu euro tuottaa kuusi euroa, yhteiskuntatieteiden tohtori huomauttaa.
Järjestöjen toiminnassa olennaista on ammattilaisten ja vapaaehtoisten yhteistyö sekä kumppanuus kunnan kanssa. Kunnat ovat tukeneet toimintaa rahallisesti sekä tiloja antamalla. Tärkeä järjestöjen toiminnan rahoittaja on myös ollut Raha-automaattiyhdistys, RAY.
– Järjestölähtöinen auttaminen on ytimeltään kohtaamista ihmisten kanssa. Kohtaaminen ei ole tuote eikä sillä pyritä tekemään rahaa. Järjestöt tarjoavat ihmisille mahdollisuuden saada ja antaa itse apua yhteisössä. Yksinäisyys lievittyy ja ihminen kokee olevansa arvokas ja tarpeellinen. Toimintakyky vahvistuu.
Särkelän mukaan sosiaali- ja terveysalan järjestöt – esimerkiksi turvakodit, monet lastensuojelupalvelut – ovat syntyneet, kun on tartuttu ilmiöihin ja ongelmiin, joihin ei ole ollut ratkaisuja. Kansalaisjärjestöt ovat olleet julkisten palvelujen pioneereja.
Nykyään järjestöt tuottavat kaikista sosiaalipalveluista viidesosan. Joillakin aloilla kuten turvakodeissa ja vaativassa lastensuojelussa ne ovat liki ainoita auttajia.
Järjestöjen toiminta
turvattava sote-laissa
Viime vuosina järjestöt ovat joutuneet ahtaalle. Kunnat ovat hankintalain myötä alkaneet kilpailuttaa palvelujaan. Kumppanuus kunnan kanssa on muuttunut ostopalvelusuhteeksi.
– Onko järjestöjen toimintaa alettava nyt kääntää markkinakielelle, jotta päättäjät ymmärtävät sen merkityksen? Sote-uudistuksessa ei ole riittävästi arvioitu järjestöjen tuottamien yleishyödyllisten palvelujen laajuutta eikä tärkeyttä.
Ennaltaehkäisevä työ jää sotessa kuntiin. Särkelän mukaan kuntien kannattaa ehdottomasti pitää kiinni järjestökumppaneistaan. Hänen mukaansa uutta kuntamallia luotaessa voidaan myös suunnitella aivan uudenlaisia toimintatapoja.
– Myös maakunnat on velvoitettava tekemään yhteistyötä sosiaali- ja terveysalan järjestöjen kanssa. Tälle on luotava pohja sote-järjestämislaissa, Särkelä korostaa
Hän muistuttaa, että järjestötoiminta on paitsi avointa ja demokraattisesti valvottua myös taloudellisesti erittäin kustannustehokasta. Yhtiöillä ei vastaavaa velvoitetta läpinäkyvyyteen ole eikä demokraattinen kontrolli ulotu niihin.
uutiskirje 
