Pintaa syvemmältä
Miksi sosialistit puhuvat niin paljon työ-väenluokasta? New Yorkin yliopiston sosiologian professorilla Vivek Chibberillä on tapana esittää tämä kysymys opiskelijoilleen ja tapaamilleen aktivisteille.
Useimmin kuultu vastaus on, että työläiset ovat kaikkein sorretuin ryhmä kapitalismissa ja siksi heidän etujaan pitää puolustaa.
Saako sosialismissa edelleen omistaa rakkaat vinyylilevynsä?
Chibberin mukaan on tietenkin totta, että työtätekevät ovat kapitalistisessa järjestelmässä monin tavoin nöyryytettyjä, ajatellaanpa vaikka huonosti palkattuja pätkätyöläisiä, tylsää liukuhihnatyötä tekeviä tai etelän maiden hikipajojen työoloja.
Mutta onhan olemassa monia muitakin epäoikeudenmukaisuuksista kärsiviä ryhmiä, kuten rodulliset vähemmistöt, naiset tai vammaiset. Miksi nimenomaan työläiset asetetaan sosialismissa taistelun keskiöön?
Chibberin mukaan tärkeimpänä syynä on se, että työläisillä on valta vaatia muutoksia, sillä koko järjestelmä on heistä riippuvainen. Jos työläiset päättävät mennä lakkoon, työnantajien ja omistajien voitot tyrehtyvät.
Työväenluokan yhteiskunnallisia saavutuksia voisi luetella pitkään. Chibberin mukaan miltei kaikki viime vuosisadalla tapahtuneet parannukset köyhien elinoloissa tai kansalaisoikeuksissa ovat olleet tulosta työläisten kamppailusta parempien työlakien, hyvinvointipalvelujen tai äänioikeuden puolesta – sekä Euroopassa, Yhdysvalloissa että globaalissa etelässä.
Vivek Chibberin kirjoitus löytyy Yhdysvalloissa viime vuoden puolella julkaistusta kirjasta The ABC’ s of Socialism (Sosialismin aakkoset).
Se on Brooklynissa New Yorkissa toimitetun vasemmistolaisen Jacobin-lehden nuorten aktivistien kokoama helppolukuinen ja rennolla otteella kirjoitettu pamfletti, joka on saanut Yhdysvaltojen rannikkokaupunkien collegeopiskelijoiden keskuudessa jo jonkinlaisen kulttimaineen.
Kirjan ympärillä järjestetään lukupiirejä kymmenissä kaupungeissa. Kirjan artikkelit ovat myös luettavissa verkosta.
Kalifornialainen marxilaisen sosiologian veteraani Erik Olin Wright kumoaa omassa artikkelissaan myytin siitä, että kapitalismi edustaisi nimenomaan vapautta ja demokratiaa. Wrightin mielestä ei ole todellista vapautta, että ihmiset joutuvat toimeentulon saamiseksi tekemään työtä yhdeksästä viiteen työnantajan asettamilla ehdoilla – tai että täytyy jatkuvasti pelätä menettävänsä työpaikkansa.
Kapitalistisessa järjestelmässä poliitikot ovat Wrightin mukaan eliittien talutusnuorassa. Yhtiöt voivat poliittisilta päätöksentekijöiltä kysymättä päättää siirtää tuotantonsa ja työpaikkansa jonnekin muualle, missä voitot ovat suurempia.
Kuntatyöntekijöiden liiton toimitsija Chris Maisano puolestaan puuttuu kirjoituksessaan demokraattien presidenttiehdokkaaksi pyrkineen Bernie Sandersin puheeseen, jossa tämä kutsui kirjastoja, palokuntaa ja poliisia sosialistisiksi instituutioiksi, koska niitä rahoitetaan verovaroilla.
Mutta eiväthän verovarat tee poliisista sosialistista, Maisano oikaisee. Todellinen sosialismi ei hänen mukaansa tarkoita laajaa julkista hallintoa, vaan sitä, että ihmisillä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten yhteisiä asioita hoidetaan, oli sitten kyse kouluista, sosiaaliturvasta tai kaupunkisuunnittelusta.
Kirjan muissa artikkeleissa ehdotetaan kaikkein rikkaimpien verotuksen kiristämistä, julkista terveydenhuoltoa, maksutonta päivähoitoa, tukea taiteelle ja kulttuurille sekä joukkoliikenteen kehittämistä.
Kirjoittajat pohtivat myös kapitalismin yhteyttä Yhdysvaltojen sotapolitiikkaan sekä kysyvät, pitäisikö feministien olla sosialisteja.
Yhdessä kirjoituksessa vastataan kysymykseen, saako sosialistisessa yhteiskunnassa edelleen omistaa rakkaat vinyylilevynsä.
Sosialismin aapiskirjan toimittajat kertovat opuksen syntyneen suuren kysynnän vuoksi, kun Bernie Sandersin vaalikampanjan aikana Jacobin-lehden sähköpostitili täyttyi kysymyksillä sosia-lismin peruskäsitteistä.
Yhdysvalloissa sosialismin suosio on ollut jo jonkin aikaa hyvin korkealla nuorten aikuisten ikäluokissa. Vuonna 2011 tehdyn mielipidekyselyn mukaan noin puolet 18–29-vuotiaista yhdysvaltalaisista suhtautui sosialismiin myönteisesti. Kapitalismiin myönteisesti suhtautuvia oli vain 43 prosenttia vastaajista.
Sosialistiksi itseään luonnehtiva Sanders olisi toisen kyselyn mukaan voittanut Donald Trumpin presidentinvaalissa selvin lukemin, mikäli demokraatit olisivat valinneet hänet ehdokkaakseen.
Sosialistit ovat olleet myös näkyvästi mukana Yhdysvaltojen viime aikojen protestiliikkeissä, tasaisempaa tulonjakoa vaativassa Occupy-liikkeessä, poliisiväkivaltaa vastustavassa Black Lives Matter -liikkeessä, 15 dollarin vähimmäistuntipalkkaa vaativassa kampanjassa sekä naisten suurmielenosoituksissa presidentti Trumpia vastaan.
Sosialistijärjestöjen jäsenmäärät ovat yli kaksinkertaistuneet kuluneen vuoden aikana, mutta edelleen vain 11 prosenttia Yhdysvaltojen palkansaajista kuuluu ammattiliittoon.
uutiskirje 