Viimeinen sana
Julkisten palveluiden kustannustehokkuus on trendikkäämpi ilmaus kuin yksityistäminen. Kustannustehokkuus on nähtävästi myös ainoa tapa käydä keskustelua aiheesta.
Koska julkiset palvelut nähdään lähinnä markkinahäirikkönä, joista on päästävä eroon, täytyy markkinatalousmaailmassa tarkastella muita näkökulmia. Jos maailma menisi niin, ettei se menisi vain ulkomaalaisten sijoittajien ehdoilla, millainen olisi sote?
Tällä hetkellä kysymys tuntuu olevan höpö ja täysin utopistinen ajatus markkinavoimille.
Jos ajatellaan, ettei eurojen nakkelu monikansallisten terveysjättien ja lääkefirmojen taskuihin olisi niin tärkeää, voisiko sote-palveluja kehittää voittoa tavoittelemattomasti?
Suomessa ihaillaan kiireestä kantapäähän markkinaehtoista kilpailua. Tietenkin, koska kun sijoittajamoguuli heilauttaa taikasauvaansa, sikiää väistämättä innovaatio.
Lapsellinen ajatus, että ainoastaan voiton tavoittelu tuottaa innovaatioita. Se on lähinnä poliittisen uskon asia, vähän kuin hammaskeiju.
Terveyspalveluja parantavia innovaatioita voisi tuottaa yhtä lailla voittoa tavoittelemattomissa palveluissa, jos sitä vain halutaan. Innovaatiot eivät ole pyhästi yhteydessä voittoihin tai loppuun asti kilpailutettuihin markkinoihin.
Voittoa tavoittelemattomien terveyspalveluiden määritteleminen helpottaisi myös osuuskuntapohjaista toimintaa. Osuuskunta voisi määritellä asialliset palkkiot ja työolosuhteet, maksut olisivat mahdollisimman matalat, ja jos katetta kertyisi, sen voisi käyttää vaikka henkilöstön koulutukseen. Jos ei olisi tiukkaa markkinaehtoista kilpailua, osuuskunnillakin olisi mahdollisuus uskaltaa. Toiminta vaatisi alkupääomaa toimitiloihin ja välineisiin.
Valinnanvapautta voisi yhtä lailla harjoittaa voittoa tavoittelemattomasti. Se ei ole mahdottomuus, vaan arvovalinta. Yritykset olisivat samalla viivalla julkisen sektorin kanssa, ja varmistettaisiin, että voittoja kanavoitaisiin takaisin palvelujärjestelmään. Ja jos tämä kiertokulku kiertäisi muualta kuin veroparatiisien kautta, olisi järjestelmä jopa inhimillinen.
Tietenkin kohtuullisuus kaikessa sujuu kätevimmin, jos julkisiin palveluihin panostetaan. Kuitenkin, kun tulevaisuuden sairas saa käteen laskun, se tietää kuluja. Isoja kuluja, mutta mistä? Sanontahan kuuluu follow the money, ja joku vetää aina välistä. Pientä ihmistä närästää, kun terveystalot käärivät hihaansa hirveitä voittoja yleishyödyllistä julkisrahoitteisista palveluista.
Lähivuosina luvassa on todennäköisesti tiukkaa budjettikuria sote-sektorille, mikäli valtiovarainministeriöltä kysytään. Mutta ei se mitään, tulevaisuuden sairas voi hankkia valinnanvapautensa rinnalle kattavan terveysvakuutuksen. Aivastitko kerran? Kehotamme sinua liittymään vakuutusbisnekseen!
Sairas ei vastaa markkinatalouden mielimää kuluttajaa, sillä sairas on liian apea kuluttamaan. Tulevaisuuden sairasta harmittaa, että trendien puitteissa oli tärkeämpää kasvattaa yritysten investointeja kuin myydä sotea ihmistä varten. Hätä kun ei katso valinnanvapautta.
uutiskirje 
