Kun kansanedustajille tai vaikkapa kunnanvaltuutetuille tuodaan esityksiä, jotka on pakko hyväksyä, pitäisi aina hälytyskellojen soida. Hyviä ja järkeviä asioita ei tarvitse perustella pakoilla vaan niiden hyvillä seurauksilla.
Asia, jota pitää jyrätä eteenpäin väittämällä sen olevan väistämätön, on todennäköisesti erittäin haitallinen. Ministeri, joka menee EU:n selän taa piiloon, ei kehtaa seistä esitystensä sisällön takana.
Tietysti EU rajoittaa Suomea eikä aina ole vaihtoehtoja. Mutta liian usein pakko ei kuitenkaan ole totta. Liian usein pakkoja käytetään tekosyynä ajaa omien taustaryhmien etuja, jos ne ovat ristiriidassa yhteisen edun kanssa. Näin on esimerkiksi hallintarekistereiden kohdalla. EU:n asetus ei pakota Suomea hyväksymään hallintarekistereitä suomalaisten yritysten suomalaisille omistajille.
Olin vasemmistoliiton neuvottelijana edellisessä sateenkaarihallituksessa, kun Suomen kantoja EU:n asetukseen valmisteltiin. Silloin valtiovarainministeriön virkakoneisto piti täysin mahdottomana, että Suomi voisi saada oikeuden säilyttää osakkeiden suoran ja avoimen omistuksen mallinsa. Puolueille tehtiin selväksi, että meidän on pakko hyväksyä täysimittainen hallintarekisteröinti.
Osa puolueista oli valmiiksi hallintarekisterien kannalla. Osa sanoi antavansa periksi ”tosiasioiden” edessä. Vasemmistoliiton linja oli, että Suomen pitää olla valmis kaatumaan vaikka saappaat jalassa. Samalla kannalla olivat vihreät. Meitä syytettiin ”Suomen pitkän EU-linjan” tuhoamisesta ja neuvotteluasemien heikentämisestä. Ministeriön näkemys oli, että jos antaisimme periksi, voisimme neuvotella jonkinlaisen pehmentävän lausuman, jolla hallintarekisteröinnin pahimpia seurauksia lievennettäisiin.
Koska olimme sopineet hallitusohjelmassa pitävämme kiinni avoimesta omistuksesta, saimme sen tapeltua myös Suomen EU-kannaksi. Vaikka sillä ei pitänyt olla mitään mahdollisuuksia menestyä, se meni läpi. Suomea jopa kehuttiin ja todettiin muun Euroopan pyrkivän samaan suuntaan.
Suomen oikeus avoimeen omistukseen on sittemmin vahvistettu mm. komission selkeäsanaisella kirjallisella vastauksella europarlamentaarikko Merja Kyllösen kysymykseen. Kun kokoomuslaiset sanovat komission kannan olevan epäselvä, tai kun perussuomalaiset poliitikot sanovat ”saaneensa uutta tietoa”, he eivät puhu totta.
Hallintarekisterin tuominen Suomeen ei ole uusi asia. Lähes kaksikymmentä vuotta sitten silloinen toinen valtionvarainministeri Suvi-Anne Siimes sanoi, että ”asia [hallintarekisteri] täytyy ratkaista [silloisella] kuluvalla vaalikaudella”. Hän lisäsi myös, että ”rahoitusmarkkinoiden nopea kehitys on ajanut lainsäätäjän keinojen ohi valvonnassa. Tämän takia tarvitaan yhteiset pelisäännöt vähintään euroalueen tasolla.”
Vielä kaksikymmentä vuotta myöhemmin tilanne on yhä sama. Me todella tarvitsisimme vähintään Eurooppaan yhteisiä pelisääntöjä. Kyse onkin siitä, luopuvatko edistykselliset maat kuten Suomi ja Norja omista malleistaan, vai pakotetaanko veronkiertoa ja suoranaista rikollista taloutta ja rahanpesua edistävät maat korjaamaan omat järjestelmänsä.
Vaikka yhteisiä pelisääntöjä ei saataisi, ei hallintarekisteriä pidä hyväksyä. [Toimituksen huomautus: laki hyväksyttiin keskiviikkona äänin 94–62.]
Sipilän hallitus on oikeassa, että jo nyt suomalainen voi tehdä veropetoksen tekeytymällä ulkomaalaiseksi ja sijoittamalla ulkomaisen hallintarekisterin kautta. Samalla logiikalla voisi lopettaa nopeusvalvonnan, puhallutukset ja aserekisterit, onhan joka tapauksessa mahdollista ajaa ylinopeutta jopa kännissä ja ammuskella ihmisiä. Hallintarekisterin käyttäjänkin toki pitäisi lain mukaan maksaa veronsa, mutta hän voisi myös vain unohtaa veronmaksun.
Kyse ei ole vain veronkierron ja rikollisuuden estämisestä. Erityisesti markkinatalouden laajentamiseen politiikkansa perustavan oikeiston pitäisi vastustaa hallintarekistereitä ja kannattaa avointa omistusta. Onhan taloustieteen aivan perustavanlaatuinen lähtökohta se, että markkinat voivat toimia vain silloin, kun ne ovat vapaat ja avoimet. Omistusten salaaminen luo talouskriisejä ja on osa suurpääoman pyörittämää veroparatiisitaloutta, jossa paikalliset yritykset jäävät väkisin jalkoihin.
On vaikea ymmärtää, miten suuri enemmistö oikeistosta on saatu kannattamaan ylikansallisen pääoman pyörittämää kapitalismia toimivan markkinatalouden ja läpinäkyvän demokratian sijaan. Pakon lisäksi oikeistolla toki on yksi järkevältäkin kuulostava argumentti hallintarekisteröinnin tueksi. Heidän mukaansa Suomi häviää, koska olemme antaneet ulkomaiselle yritykselle (Euroclear Finland) oikeuden monopoliin arvopapereiden säilyttäjänä. Tämäkään ei ole totta. Mitään monopolipäätöstä ei ole olemassa – kilpailijoita ei vain ole. Ehkäpä Nordean Björn Wahlroos ja lobbarinsa Piia-Noora Kauppi voisivat perustaa Euroclearille kilpailijan, jos kerran Suomen mallissa arvopapereiden säilyttämisellä tienaa kohtuuttomasti.
Kirjoittaja on Vantaan kaupunginvaltuutettu ja toiminut aiemmin ministerin erityisavustajana, europarlamentaarikon avustajana sekä vasemmistoliiton poliittisena sihteerinä.
uutiskirje 
