Outi Ojala kuoli syöpään 16. toukokuuta Terhokodissa yli neljän vuoden sairauden jälkeen. Ojala oli syntynyt 28. toukokuuta 1946 Lappeessa ja oli kuolleessaan 70-vuoden ikäinen.
Outi Ojala teki ensin pitkän uran erikoissairaanhoitajana, osastonhoitajana ja ylihoitajan sijaisena sekä ammattiyhdistystoimijana. Ammattiyhdistysliikkeen kautta hän tuli mukaan myös puoluepolitiikan puolelle toimien kansanedustajana ja eduskuntaryhmän puheenjohtajana, europarlamentaarikkona, Helsingin kaupunginvaltuutettuna ja kaupunginhallituksen jäsenenä sekä muun muassa Vasemmistonaisten johdossa.
Ojala oli suuri ihminen. Hän otti tilan haltuun ja hänestä heijastui aivan omanlaisensa karisma. Ojala oli ihmisten parissa kuin kala vedessä. Kun me poliitikonalut tuijottelimme kengänkärkiä toriteltoilla, Ojala osasi mennä keskustelemaan ohikulkijoiden kanssa yleensä pieni karkkikippo kädessään.
Kun oli kova paikka, Outin tukeen saattoi aina luottaa.
Ojala jakoi osaamistaan uusille politiikan sukupolville. Hän oli aina valmis auttamaan ja tukemaan uusia poliitikonalkuja. Ojala opetti kädestä pitäen, miten vaikkapa budjettikirjaa luetaan ja antoi käytännönneuvoja, välillä kipakastikin, meidän hölmöillessämme. Viime kesänä valitulle puoluejohdolle Ojala muistutti jaksamisesta, itseään ei saa polttaa loppuun. Tätä hän aina minullekin painotti.
Minulle on jäänyt erityisesti mieleen kaksi Ojalan ohjetta. Hän painotti, ettei televisiokeskusteluissa saa koskaan pitää pikkutakin alla t-paitaa niin, että ranteet näkyvät. Ja toinen oli se, ettei pitäisi käyttää niin paljon ironiaa politiikassa. Ensimmäisestä olen pyrkinyt noudattamaan, jälkimmäisen osalta en luonteelleni mahda mitään.
Kun oli kova paikka, Outin tukeen saattoi aina luottaa. Puolueen puheenjohtajalle Outilta tuli kannustavia ja rauhoittavia viestejä erityisesti silloin, kun päällä oli joku hankala tilanne.
Toimin Ojalan kanssa yhtä aikaa kaupunginvaltuustossa ja -hallituksessa. Olin ensin hänen varakansanedustajansa ja nousin eduskuntaan, kun Ojala ei asettunut enää ehdolle vaan halusi antaa tilaa nuoremmille. Into politiikkaan ei ollut kuitenkaan kadonnut vaan hän jatkoi vielä monta vuotta Helsingin päätöksentekoelimissä kansanedustajauransa jälkeen.
Kun sain työskennellä huomattavasti nuorempana Ojalan vieressä, pystyin imemään oppia ja samalla näkemään, kuinka laaja-alainen ja yli puoluerajojen arvostettu Ojala oli niin ihmisenä kuin poliitikkona. Asiallisuudellaan ja toisaalta sopivalla peräänantamattomuudellaan hän sai paljon aikaan.
Ojala oli väsymätön pienituloisen ja heikommassa asemassa olevien puolustaja. Hän teki voimakkaasti työtä tasa-arvon ja vähemmistöjen puolesta. Erityisesti Ojala muistetaan tänä vuonna voimaan astuneen tasa-arvoisen avioliittolain ”äitinä”. Hän teki vuonna 1993 ensimmäisen lakialoitteen rekisteröidystä parisuhteesta samaa sukupuolta oleville pareille.
Kansainvälisyys ja erityisesti pohjoismainen yhteistyö olivat Ojalalle aina sydämen asia. Hän oppi ruotsinkielen jo nuorena työskennelleessään Tukholmassa. Hänen merkittävän pohjoismaisen uransa kruunu oli toimiminen Pohjoismaiden Neuvoston presidenttinä vuonna 2002 toistaiseksi ainoana vasemmistoliittolaisena.
Outi Ojala oli 1990- ja 2000-lukujen näkyvimpiä vasemmistolaisia poliitikkoja Suomessa. Helsingissä on ollut aina vahvoja ja kunnioitettuja vasemmistonaisia, jotka ovat tehneet töitä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon puolesta. Outi Ojala on osa tätä Hertta Kuusisen ja Anna-Liisa Hyvösen tähdittämää ketjua suurista helsinkiläisistä vasemmistonaisista.
lehti 