Viimeinen sana
Päiväkodin pihassa seistiin kurahousut jalassa ja kysyttiin ”alakko sä mua”, ja aika usein toinen alkoi.
Ystävystyminen on helppoa lapsena, mutta aikuisena tilanne mutkistuu. Ystävät ovat tärkeitä. Ihminen kaipaa hyväksyntää, yhteenkuuluvuutta ja tunnetta siitä, että kuuluu johonkin.
Tutkimusten mukaan noin kaksikymmentä prosenttia suomalaisista tuntee itsensä yksinäiseksi melko usein tai jatkuvasti. Se tarkoittaa yli miljoonaa ihmistä. Yksinäisyydellä ja etenkin kroonisella yksinäisyydellä on sivuvaikutuksia. Esimerkiksi elinajanodote laskee, mielenterveysongelmien ja syrjäytymisen riski kasvaa. Yksinäisyyden terveysriskit ovat samassa suuruusluokassa tupakoinnin kanssa. Yksinäiset käyttävät sosiaali- ja terveyspalveluja huomattavasti muuta ikäluokkaansa enemmän.
Yksinäisyyttä on vaikea määritellä. Se ei ole yksiselitteistä tai yksinkertaista. Yksinäisyyden syytkin ovat monitahoisia.
Olin muutama vuosi sitten mukana työryhmässä, jossa kysyttiin eri tavoin vammaisilta ihmisiltä ja mielenterveyskuntoutujilta omaan turvallisuuteen liittyviä uhkia ja pelkoja. Suurimmaksi yksittäiseksi peloksi nousi yksinäisyys. Se, että jää yksin, joutuu olemaan yksin, sattuu jotain eikä ole ketään jolle soittaa, ei ketään jonka kanssa puhua.
Yksinäisyys ei ole vain joidenkin tiettyjen ryhmien ongelma, vaan sitä koetaan laajasti eri ihmisryhmissä, eikä se kysele ikää. Sitä koetaan nuorena, aikuisena ja vanhana. Osa ihmisistä kokee olevansa yksinäisiä koko elämänsä ajan.
Yksinäisyyden kokeminen on aina henkilökohtaista. Joidenkin on vaikea kuulua johonkin, on hankalaa löytää oma ryhmä, se paikka jossa olla. Oma lukunsa on yksinäisyys, jota voi kokea siitä huolimatta, että on muiden ihmisten seurassa. Yksinäisyys ei usein näy päälle päin, työkaveria tai bussissa kanssamatkustajia katsoessaan voi harvemmin päätellä, onko ihminen yksinäinen vai ei.
Yksinäisyys on niin yleistä, että internet on täynnä erilaisia aiheeseen keskittyviä sivustoja. Aktiivisia paikkoja ovat muun muassa Hiljaisten Heimo ja Facebookissa toimiva Uusia ystäviä -ryhmä. Ryhmistä etsitään ystäviä, seuraa taidenäyttelyihin, kahviloihin, lenkkipolulle ja jopa lomamatkoille. Ja nimenomaan ystäviä, ei seurustelukumppania.
Näissä ryhmissä on myös itseni kaltaisia sosiaalisesti superlahjakkaita ekstroverttejä, jotka syystä tai toisesta kokevat ajoittain olevansa sosiaalisessa tyhjiössä. Yksinäisyys saattaa yllättää kenet tahansa, mutta onneksi myös ystävyys voi yllättää missä tahansa. Itse olen ystävystynyt muun muassa hautausmaalla, kirjastossa, kahvilassa ja festareilla. Parhaan ystäväni löysin aikoinaan työpaikan biojätekatoksesta.
Tässä pirstaloituneessa yhteiskunnassa ihmiset kaipaavat yhä yhteisöllisyyttä, oikeita ihmisiä nimimerkkien sijaan. Lupausta siitä, että vaikka maailma potkisi kuinka päähän, niin on ainakin joku jolle kertoa siitä.
Yhteiskunnan eriarvoisuus on omiaan lisäämään yksinäisyyttä ja saamaan ihmiset eristäytymään. Ehkä tätä ei ole kirjoitettu hallitusohjelmaan, mutta Juha Sipilän hallitus kyllä tekee parhaansa luodakseen yksinäisyydelle parhaat mahdolliset kasvuolosuhteet.
uutiskirje 