Suomen Kuvalehdessä julkaistiin heinäkuussa laaja ilkeämielinen kirjoitus TUL:sta. Kirjoituksessa kysellään, ”mihin tarvitaan poliittisesti sitoutunutta urheilujärjestöä, jota rahoitetaan valtion avustuksella”. Kirjoituksessa vaaditaan, että ”Tämä hyvien veljien ja siskojen järjestelmä pitää purkaa.”
Kemin Ajokseen vuotuiseen tapaamiseen elokuun alussa kokoontuneet pohjoisen TUL-veteraanit ovat tottuneet TUL:n vastaisiin esiintymisiin, eivätkä he ole hätkähtäneet tästä uusimmastakaan hyökkäyksestä.
– Hyvä tilaisuus näyttää TUL:n alasajajille tulee olemaan Helsingissä kesäkuussa 2019 pidettävä TUL:n 100-vuotisjuhlatilaisuus. Tehdään silloin kaikille selväksi, että 230 000 jäsenen TUL on yhä voimissaan. Laittakaahan tekin jo nyt kalentereihinne tuo tilaisuus, kehotti TUL:n Lapin piirin toiminnanjohtaja Mauri Blomster Ajoksessa puhuessaan ja sai kuulijoilta kovat taputukset esitykselleen.
Hyvä tilaisuus näyttää TUL:n alasajajille tulee olemaan Helsingissä kesäkuussa 2019 pidettävä TUL:n 100-vuotisjuhlatilaisuus.
Kemin Intokin lakkautettiin
TUL perustettiin 1919 kun SVUL oli sisällissodan jälkeen erottanut vasemmistolaiset urheiluseurat. 1930-luvulla Lapuan liike pyrki koko työväenliikkeen toiminnan estämiseen, TUL mukaan lukien. Myös Kemin Innon ja Karihaaran Tenhon toiminta lakkautettiin oikeuden päätöksellä 1930 ja niiden seuratoiminta pääsi jatkumaan vasta sotien jälkeen.
– Innosta tuli toimintavapauden myötä vahva seura etenkin painissa ja nyrkkeilyssä, toteaa jo poikasena Innon painiharjoituksiin ilmaantunut Kalevi Heikkinen.
Painimatolta hän siirtyi jalkapalloon ja toimi sitten Innon puheenjohtajana 1990–2007. Nyt hän vetää aktiivisesti toimivaa Innon veteraanijaostoa.
TUL:n huippu-urheilijoiden sulkeminen edustustehtävistä jatkui 1960-luvulle saakka. Lopulta tilanne muuttui ja Kemin Innon nyrkkeilijä Reima Virtanen sai hopeaa vuoden 1972 olympialaissa. Innon painijoista useisiin Suomen mestaruuksiin ylsi Raimo Taskinen.
– Jalkapallossa Into pelasi mestaruussarjassa 1972. Innon naiset ylsivät 1970-luvulla kahteen Suomen mestaruuteen. Siihen aikaan jalkapalloilijat ja muutkin kilpatason urheilijat kävivät töissä. Kilpaurheilun ammattilaistuminen on muuttanut tilanteen ja seurojen kulut ovat nousseet kovasti. Samalla nuoret joutuvat valitsemaan jo nuorina satsaavatko he opiskeluun vaiko kilpaurheiluun, Kalevi Heikkinen toteaa huolestuneena.
TUL on osa työväenliikettä
1990-luvun laman oloissa SVUL ajautui konkurssin partaalle ja myös TUL:n valtionapua leikattiin. Tuossa tilanteessa luotiin 1993 urheilun uusi järjestörakenne, jossa TUL:n seurat liittyivät lajiliittoihin ja perustettiin Suomen Liikunta ja Urheilu ry liikuntajärjestöjen yhteiseksi edunvalvojaksi.
– Vaikka huippu-urheilu siirtyi tuolloin lajiliitoille ja olympiakomitealle, tehtäviä TUL:llä riittää. Niihin kuuluvat kansallisen tason lajitoiminta, TUL-seurojen palvelutoiminta sekä nuorisotyö. Tärkeänä pidämme myös ikäihmisten kuntoliikunnan edistämistä, toiminnanjohtaja Mauri Blomster toteaa.
Hänkin aloitti TUL:n kemiläisseuroissa urheilemisen jo poikasena. Ensin vetivät puoleensa yleisurheilu ja jääkiekko, sitten uinti. Nyt hänen työmaanaan on 61 Lapin TUL-seuran auttaminen ja TUL:n pohjoisen alueen (Kainuu, Lappi, Oulu) seurapalveluista vastaaminen sekä TUL:n uinnin lajipäällikkyys.
– TUL:n seuroja yksistään laajassa Lapissa on 61, joten palkattua työvoimaa tarvittaisiin vähennysten sijasta lisää, Mauri toteaa ja muistuttaa siitä, että TUL on osa työväenliikettä ja toimii sen arvojen mukaisesti.
– Keskeisenä tehtävänämme on yhteisyyden edistäminen. Urheiluseurat eivät saa olla osakeyhtiöitä vaan yhdistyksiä. Tärkeintä on se, että liikuntamahdollisuus koskee kaikkia, eikä se saa riippua lompsan paksuudesta, hän alleviivaa.
uutiskirje 
