Viimeinen sana
Valkoisia miehiä marssii kadulla soihdut vasemmassa kädessään ja oikeat kädet ojennettuina suoraan eteen kuin 1930-luvulla. Onko tämä se kuva, joka ajastamme jää historiaan? Kuvista näkee, kuinka viha täyttää mielen ja silmät kiiluvat kuin ohjelmoidulla robotilla. Valkoiset nationalistit, intro aikamme dystopiaan; ensimmäiset soinnut kansallislaululle, joka piirtää ääriviivat tyrannian toistolle.
Kyse on tietenkin Virginian Charlottesvillen viime viikonlopun järkyttävistä tapahtumista. Valkoista ylivaltaa ajava ”Unite the Right” -mielenosoitus kokosi yhteen hakaristien alle kaiken oikeiston ääriaineksen. Virginialaiskaupungin kaduilla he kantoivat avoimesti muun muassa natsien ja Ku Klux Klanin symboleja. Mielenosoitus päättyi traagisesti. Natseja sympatisoiva 20-vuotias mies ajoi autolla valkoista ylivaltaa vastaan mieltään osoittaneiden ihmisten päälle. Yksi kuoli ja 19 loukkaantui. ”Heidän annettiin tulla”, huusi järkyttynyt mies onnettomuuspaikalla. Loppu lienee historiaa.
Valkoinen ylivalta kiiruhti syyttämään tapahtumista kaikkia paitsi itseään. Syy väkivaltaan löytyi heidän mukaansa vastamielenosoittajista, antifasisteista, rodullistetuista ja juutalaisista. Auton alle jääminen oli heidän omaa syytään, mitäs eivät tajunneet väistää ajoissa valkoisen miehen väkivallan alta.
Osa ääriaineksesta puhui jopa yliajon olleen oikeutettu teko. Vicen uutisdokumentissa eräs valkoisen ylivallan kannattaja esitteli varautuvansa seuraavaan mielenosoitukseen lähes kymmenen eri aseen voimin. Mies kertoi olevansa valmis tappamaan ja totesi kouluttavansa itseään jatkuvasti paremmaksi tappajaksi. Kaikki tämä osoittaa kuinka terroritekoja toteuttavat myös valkoiset.
Jopa supisuomalainen äärioikeistolainen Junes Lokka kiiruhti Twitterissä osoittamaan sormella vastamielenosoittajia: ”#charlottesville’n mielenosoittajat vastustavat patsaan poistamista, ja heitä tuli häiriköimään anarkisteja, joista jokunen jäi auton alle”, kirjoitti Lokka. Yhtä lailla suomalaisen äärioikeiston itsereflektion puute ei ole mitään muuta kuin surullista. So sad.
Vasta kovan painostuksen alla presidentti Donald Trump tuomitsi kaikenlaisen rasismin pahuudeksi ja kutsui valkoisen ylivallan puoltajia, uusnatseja ja Ku Klux Klanin jäseniä roistoiksi ja rikollisiksi. Selvää kuitenkin on, että peti on pedattu natsisympatioiden ja väkivaltafantasioiden valtavirtaistumiselle. Uusnatsit eivät enää pelkää kasvojensa näyttämistä, sillä he ovat saaneet aatemaailmalleen hyväksyntää korkeimmalta mahdolliselta taholta. Charlottesvillen kaltaisia väkivaltaisia mielenosoituksia on tulossa lisää, sen valkoisen ylivallan kannattajat lupaavat. Heidän joukkoonsa liittyy todennäköisesti entistä enemmän myös tavallisia ihmisiä. Ja sellaisia, jotka eivät piittaa seurauksista.
”Amerikan vihan ja kahtiajaon täytyy loppua nyt heti. Meidän pitää tulla yhteen amerikkalaisina ja rakastaa valtiotamme”, Trump sanoi. Mutta mitä käytännössä tarkoittaa valtion rakastaminen? Mihin rakkaus valtiota kohtaan tiivistyy, ellei isänmaallisuudeksi tai kansallismieliseksi historian ja valkoisen rodun romantisoinniksi? Historiaa kun tulkitaan juuri niin kuin tulkitaan, valkoisten näkökulmasta. Mikä siis voisikaan olla ääriainekselle hedelmällisempää kuin presidentin patrioottinen pyyntö rakastaa valtiota. Jos Trump haluaisi luoda jotain hyvää, hänen tulisi ennemmin kehottaa ihmisiä rakastamaan toisiaan. Kahtiajaon on loputtava, mutta antamalla aineksia mielipuolisuuteen ja vihaan meille jää pian vain tyrannia.
uutiskirje 