Horisontti
Mikä selittää osuustoiminnan valtavan menestyksen Suomessa viime vuosisadan alkuvuosikymmeninä? Miksi kuluttajien osuustoimintaliike, osuuskauppa, jakautui jyrkästi kahtia vuosina 1916 ja 1917? Miksi kaiken osuustoiminnan valtava menestys jatkui aina 1970-luvulle? Miksi niin sanottu edistysmielinen osuuskauppaliike (E-liike) joutui 1990-luvulla vaikeuksiin, joista se ei selviytynyt? Voin tässä kosketella vain hieman vastausten pintaa.
Suomi oli 1800-luvun loppupuolella alkanut nopeasti teollistua. Taloudellisesti dynaamisissa, mutta poliittisesti epävapaissa oloissa osuustoiminta tarjosi koko kansalaisyhteiskunnan organisoitumiselle muodon ja kanavan, joka ei herättänyt viranomaisissa ärtymystä.
Osuustoiminta on markkinataloutta, mutta se ei ole kapitalismia.
Noina vuosikymmeninä Suomessa oli otollinen maaperä uusille aatteille. Oli kysymys modernisaation läpimurrosta. Maataloustuotannon jalostus- ja markkinointi sekä maataloudessa tarvittavien koneiden ja laitteiden kauppa (eli hankinta) organisoitui nopeasti täysin osuustoiminnalliselle pohjalle. Kotitalouksia palveleva kauppa alkoi saman tien organisoitua kuluttajien osuustoiminnaksi. Osuustoiminta on markkinataloutta, mutta se ei ole kapitalismia.
Vuonna 1904 paikallisia osuuskauppoja oli jo niin paljon, että ne perustivat yhteiseksi tukkuliikkeekseen Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnan, SOK:n. Vastaus siihen kysymykseen, miksi osuusliikkeet valloittivat niin nopeasti niin suuren osuuden vähittäiskaupan markkinoista, on tukku- ja vähittäiskaupan integraation tarjoamassa kustannustehokkaassa logistiikassa. Se koski hankintoja, varastointia ja kuljetuksia.
Kulutusosuuskuntien Keskusliiton KK:n perustaminen vuonna 1916 merkitsi kuluttajaosuustoiminnan jakautumista kahtia ”edistysmielisiin” ja ”puolueettomiin”. Syyt olivat valtapoliittisia. ”Edistysmielisten” ajatuksissa lienee väikkynyt SOK:n valtaaminen ja hegemonia osuuskauppaliikkeessä, olivathan ”edistysmielisten” osuuskaupat kasvavilla kaupunkipaikkakunnilla.
Toisin kuitenkin kävi. Jo vuoden kuluttua he katsoivat välttämättömäksi perustaa oman Suomen Osuustukkukaupan eli OTK:n. Se sinetöi liikkeen jakautumisen lopullisesti.
Toisen maailmansodan ja sen jälkeisten vuosien säännöstelytalous suosi osuuskaupan kumpaakin haaraa. 1960-luvulla KK:lainen haara otti käyttöön E- tunnuksen (E niin kuin edistysmielinen). Silloin sillä oli jo vahva asema myös asuntotoiminnassa (rakennuttavat ja rakentavat Hakat) sekä vakuutustoiminnassa (Kansa). E-osuuskauppojen jäseninä oli lähes puolet Suomen kotitalouksista.
70-luku muutti kaiken. Jo edellisellä vuosikymmenellä yksityiskauppiaat olivat perustaneet osuustoiminnallisten keskusliikkeiden mallin mukaisen Kesko Oy:n. Myös yksityiset tukkukaupat olivat tiivistäneet yhteistyötään (Tuko) ja alkaneet muodostaa asiakaskaupoistaan ”brandättyjä” ketjuja. Osuustoiminta menetti ylivoimaiset logistiikkaetunsa.
Myös poliittisessa kulttuurissa alkoi tapahtua muutos, joka ei enää suosinut yhteisöllisyyttä, vaan näyttävää kulutusta ja yksilöllistä menestystä. E-liikkeen aikaisempi ylpeyden aihe ”edistyksellisyys” alkoi näyttäytyä sopimattomana poliittisuutena. Tätä muutosta E-liikkeessä ei koskaan analysoitu riittävän syvällisesti. Toiminta muuttui tappiolliseksi.
Vuonna 1982 E-liikkeessä toteutettiin suuri fuusio, jonka ulkopuolelle jäi vain pääkaupunkiseudun Elanto. OTK:hon fuusioituneesta kokonaisuudesta tuli Eka-yhtymä. Uuden rakenteen ansiosta tappioista päästiin eroon, ja tiukka ketjuohjaus tuotti hyviä tuloksia.
Sitten maa ajautui lamaan. Sekä Eka-yhtymä että Elanto joutuivat vuonna 1994 yrityssaneeraukseen, josta molemmat selvisivät, mutta varsinkin Eka-yhtymä pahasti heikentyneenä, koska se oli ottanut vastatakseen myös Kansa-yhtiöiden suurista jälleenvakuutustappioista.
Osuuskunta Eka-yhtymän nimi muutettiin Osuuskunta Tradeka-yhtymäksi. Sen yrityssaneeraus päättyi vuonna 2003. Aivan viime vuosiin saakka Tradeka pyöritti Lähikauppa Oy:n osaomistajana Valintataloja ja Siwa-nimistä lähikauppaketjua.
Tradeka omistaa edelleen Restel Osakeyhtiön, joka harjoittaa mittavaa ravintolatoimintaa. Omistamistaan hotelleista Restel on tehnyt alustavasti kaupan Skandic-hotelliketjun kanssa. Restel keskittyy ravintolatoimintaan.
Nykyään Osuuskunta Tradeka on vakavarainen osuuskunta, jonka yhteiskuntaa uudistava kulttuurinen merkitys voi edelleen olla mittava. Kysymys on siitä, osataanko sen toiminnassa vaalia sitä, mikä oli E-liikkeen historiassa parasta: utopioita, ihanteita ja sosiaalisia innovaatioita, jotka ovat muuttaneet Suomea ja suomalaisten elämää paremmaksi.
uutiskirje 
