Presidentti Tarja Halonen ja vasemmistoliiton presidenttiehdokas, EU-parlamentaarikko Merja Kyllönen pohtivat laajasti ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä naisten roolia rauhanprosesseissa. Viime lauantaina järjestetyssä keskustelussa nousi ajankohtaisista poliittisista kriiseistä Katalonian tilanne esille.
Kyllönen pitää parlamentista katsottuna erikoisimpana sitä, että jälleen kerran rakennetaan kylmän sodan jälkeen idän ja lännen välistä vastakkainasettelua. Hän mainitsee esimerkkinä lähetetyt työntekijät, joita on suojeltava palkkariistolta vastaanottavassa maassa, mutta samaan aikaan äärioikeisto näkee heidän vievän työpaikat.
– Meiltä puuttuu rauhallinen dialogi maiden välillä ja ollaan unohtamassa perusajatus, ettei koskaan enää sotia. Euroopan unionissa ollaan ajautumassa kovaa vauhtia kohti sotilas- ja puolustusunionia.
Euroopassa ollaan unohtamassa perusajatus, ettei koskaan enää sotia.
Kyllösestä on selvää, että joissain asioissa kannattaa tehdä yhteistyötä, kuten puolustushankinnoissa tai kyberpuolustuksessa.
Katalonian vaikea tilanne
Kyllönen on perännyt EU:lta toimia Katalonian tilanteen ratkaisemiseksi, ja hän on ollut pettynyt EU:n niukkaan rooliin.
– EU:n olisi pitänyt yhdessä yrittää viestiä rauhanomaisen dialogin ja rauhanomaisen ratkaisun puolesta, koska on elementtejä, joista ratkaisun voisi rakentaa.
Myös Halonen on seurannut huolestuneena Katalonian tilannetta. Hänestä taustalla on käsitys valtiosta, joka olisi kulttuurisesti, kielellisesti ja kaikella muulla tavoin yhtenäinen, vaikka kansallisvaltiot ovat muodostuneet erilaisista tekijöistä.
– Katalonian kohdalla tilanteen arviointia vaikeuttaa se, että Katalonialla on paljon itsenäistä valtaa.
Halonen muistuttaa, että historiasta ei pääse eroon. Se on kollektiivisessa muistissa.
– Tämä on politiikan ulkopuolelta tulevien supertähtien ongelma, että voidaan aloittaa puhtaalta pöydältä kuten yritys. Ei sellaista maata ole, jolla ei ole historiaa.
Presidentti Halonen: lautaskiistassa olin oikeassa
Halonen näkeekin itsenäisyyden nousemisen olevan Euroopan suuri haaste unionissa. Hän nostaa esiin myös Suomen presidentin mahdollisuudet toimia unionissa.
– Presidentin paikallaolo olisi oman perustuslakimme mukaan ollut ihan järkevää, kun kysymys on kansainvälisistä sopimuksista. Minun aikanani kysymys oli esimerkiksi uusista jäsenistä ja muistakin sopimuksista, hän huomauttaa.
–Koetin aina sanoa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, että meidän alkuperäinen sopimus lähtee siitä, että presidentti on yhteistoiminnassa ja voi olla myös EU:ssa huippukokouksessa, jos tehdään kansainvälisiä sopimuksia.
– Se ei oikein (pääministeri) Paavo Lipposelle oikein sopinut eikä Matti Vanhasellekaan. Sen homman olen hävinnyt, mutta mielestäni olin oikeassa.
Halonen näkee suomalaisten itsensä kehittäneen ”kahden lautasen ongelman”.
– Toiset kysyivät, että mitkä kaksi lautasta. Siellä on edelleen puolenkymmentä jäsentä, joilta on välillä presidentti ja välillä pääministeri.
Presidentin pidettävä kiinni vallastaan sanoa
Halosen mukaan presidentti saa paljon aikaan nykyisilläkin valtaoikeuksilla.
– Toisaalta kyse on poliittisesta linjasta. Mielestäni (presidentti) Niinistö on saanut aika vapaasti lausua omia mielipiteitään. Moni puhuu Niinistön puolesta, koska hän ei ainakaan avoimesti ole ollut Naton kannalla, sanoo Halonen.
Hän pitää tärkeänä, että pääministeri ja hallitus kokevat aidosti toimivansa yhteistoiminnassa, kun EU-linjauksia valmistellaan.
– Eduskunta on ollut tässä suhteessa Suomessa paremmassa asemassa kuin monessa muussa maassa. Valtioiden yksimielisyyttä on pehmennetty määräenemmistöillä, ja tehty mahdolliseksi nopea päätöksenteko. Nyt pitää pitää huoli siitä, että ”kekkosia” voi syntyä ihan miltä paikalta tahansa. Ei Kekkonen ollut vallanhimoisempi presidenttinä kuin pääministerinä. Siinä mielessä on nähtävä persoonallisuuserot, ja miten ne toimivat, Halonen huomauttaa.
Kyllönen vaatii uudenlaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa
Kyllönen haluaa yhdistää maanpuolustuksen globaaliin turvallisuuskäsitykseen. Hän pitää näiden yhdistämistä arvokkaana rauhan kannalta, ja haastaa naiset keskustelemaan tästä.
Hän huomauttaa, että globaalien turvallisuuspoliittisten ongelmien esiin nostaminen ei tarkoita oman maanpuolustuksen vähättelyä.
– Ovatko naiset vielä turhan varovaisia puhumaan ulko- ja turvallisuuspolitiikasta? Onko tämän taustalla, ettei maailman isoja ongelmia haluta määrittää ulko- ja turvallisuuspolitiikan ytimeen? Jos puhun haastatteluissa nälkä- tai vesiongelmasta, ilmastonmuutoksesta ja eriarvoistumisesta, vastassa on toimittajan tyhjä katse. Eihän tämä ole ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.
Kyllösen mukaan miehiseen kulttuuriin liittyy voiman käyttö.
– Monta kertaa unohtuu se, että asiat eivät voimankäytöllä korjaannu. Maanpuolustus- ja rauhankeskustelu on nivottava toisiinsa siten, ettei rauha ole vain säilössä ja sotilaallisesta maanpuolustuksesta tulee vahvin toimintakenttä.
Halonen huomauttaa, että naisten osallistuminen muuttaa rauhanprosessien rakennetta. Keskimäärin rauhan tekeminen kestää viisi vuotta.
– Naiset tuovat rauhanprosesseihin kestävämmän näkökulman, mitenkään miehiä syrjimättä. Miehillä on pakkotilanne sotaa syrjivissä maissa. Hyvin harva voi olla aseellisen konfliktin ulkopuolella.
Sukupolvien näkemys naisten osallistumisesta eroaa
Halonen kertoi huumorilla suhtautumisestaan naisten rooliin rauhanturvaamisessa ja maanpuolutuksessa. Kansanedustajana hän käsitteli naisten osallistumista rauhanturvajoukkokoihin, jolloin naisten osallistumista perusteltiin sillä, että heitä tarvitaan muun muassa lääkäreinä.
He äänestivät Liisa Jaakonsaaren (sd.) kanssa lakiesitystä vastaan, koska he näkivät naisten olevan viimeinen rauhan saareke yhteiskunnassa. Myöhemmin säädettiin myös naisten vapaaehtoisesta toiminnasta armeijassa.
Nyt Halonen näkee asioiden menneen hyvin ja muistelee ylipäällikkönä saamiaan kokemuksia:
– Naisten mukaantulo perinteiselle miesten alueelle rikkoo perinteistä myyttiä, miten tulee käyttäytyä ja toimia. Naiset ovat olleet keskustelunherättäjiä armeijassa ja rauhanturvajoukoissa. Se rikkoi myös valheellisen kuvan, että naiset olisivat kokonaan sodan ulkopuolella.
Halosen ja Kyllösen keskustelua johdatellut kansanedustaja Hanna Sarkkinen (vas.) kertoo, että hänestä naisten pääsy armeijaan oli hienoa. Hän kokee tämän tärkeäksi naisten voimaantumisen näkökulmasta.
– On myös tärkeää rikkoa myyttejä, että naiset ovat rauhan ja hyvyyden ja elämän lähettiläitä. Tämä oikeuttaa toisaalla yhteiskunnassa naiset kantamaan hoivavastuuta, sanoo Sarkkinen ja muistuttaa sukupolvien ajattelevan eri tavoin naisen roolista maanpuolustuksessa.
Presidentti Tarja Halosen ja vasemmistoliiton presidenttiehdokas Merja Kyllösen keskustelun vasemmistonaisten feminaarissa ”Naiset ja rauha – suomalaisen naisen seuraavat 100 vuotta” voi katsoa täältä.
lehti 