Yleisö haluaa tarinoita, joissa köyhät ovat joko järjestelmän uhreja tai omaa syytään ahdingossa. Köyhät ihmiset jaetaan mieluusti ”jyviin ja akanoihin”. Köyhät itse haluavat, että heistä kirjoitettaisiin kuten muistakin. He ovat edelleen kokonaisia ja yhtä moniulotteisia ihmisiä kuin muutkin.
Tänä vuonna noin 80 000 työtöntä joutuu karenssipäiville, koska he eivät ole hakeneet tai vastaanottaneet heille osoitettua työpaikkaa tai koulutusta. Julkisuudessa heidät leimataan helposti työtä vieroksuviksi tai laiskoiksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tutkija Jouko Karjalainen muistuttaa, että jokaisen karenssin takana on henkilökohtainen tarina.
Kyse ei ole vain työn vieroksujista, vaan taustalla voi olla terveyteen tai perheeseen liittyviä syitä, Karjalainen totesi tiistaina Sosiaalitoimittajat ry:n Kuinka toimittajat puhuvat köyhyydestä -seminaarissa.
Muutakin kuin vähävaraisuutta
Yleensä köyhyys mielletään vain vähävaraisuudeksi, jopa tutkijapiireissä. Määritelmä on Karjalaisen mukaan pintapuolinen ja epätarkka.
– Tutkijat aliarvioivat köyhyyden merkitystä. Köyhyys vaikuttaa persoonallisuuteen, toimintakykyyn ja myös päihteiden käyttöön.
Karjalaista harmittaa, että köyhyyden aiheuttama stressi helposti yksilöidään tai psykologisoidaan. Stressi nähdään mieluummin yksilön omana ongelmana kuin järjestelmän aiheuttamana.
– Ratkaisutkin mieluusti yksilöidään, koska ne on helpompi myydä päättäjille, hän sanoo.
Kun pitäisi puhua alkoholismista ja syrjäytymisuhasta, ryhdytään miettimään tukiasumista sen sijaan, että katsottaisiin ongelmaa kokonaisuutena.
Aktiivista köyhää ei tunnisteta
Julkisuudessa köyhä mielletään helposti ihmiseksi, joka tappaa aikaa kotonaan odottaen seuraavia tukia.
Kokemusasiantuntija, sairautensa myötä köyhyyteen päätynyt Irene muistutti, että köyhä voi olla aktiivinen, päättäväinen kansalainen, joka uskaltaa perätä omia oikeuksiaan. Hän ei kertonut sukunimeään.
Irene kertoi perheistä, joista on tehty lastensuojeluilmoitus ja joissa vuokrarästit ovat menneet ulosottoon huoltajan harvinaisen sairauden takia. Hän on valittanut vääristä ilmoituksista ja hakenut oikeudessa muutosta häätöihin. Hän toivoi, että viranomaisille voitaisiin asettaa sanktiot vääristä päätöksistä.
– Lastensuojeluilmoitus voi olla perusteeton, mutta se pysyy tiedoissa ikuisesti.
Köyhistä puhutaan halventavasti
Tukijoiden mukaan köyhistä ja köyhyydestä kirjoitettaessa tai puhuttaessa sorrutaan usein halventavaan, syrjivään tai rasistiseen kieleen. Toisinaan kielenkäyttö voi olla myös hienovireistä ja köyhää kunnioittavaa.
Ilmauksilla, painotuksilla ja sanavalinnoilla on iso merkitys. Ne voivat vahvistavaa ennakkoluuloja tai auttaa purkamaan niitä ja muuttamaan kielteisiä käsityksiä.
Tietokirjailija, toimittaja Asta Leppä muistutti, että sosiaalisista epäkohdista kirjoitettiin varovasti, kunnes 8-vuotiaan Eerikan pahoinpitely ja kuolema tulivat julki. Sen myötä alkoi ”mässäilevä journalismi”.
Leppä kaipaa mediaan 1970-luvun reipasta otetta. Sosiaalipornosta voisi ottaa oppia, jos siihen kuuluvilta ylilyönneiltä vältyttäisiin. Nykyisin köyhistä kertoviin juttuihin pitää laittaa onnellinen loppu, vaikka tosiasiassa köyhä saisi kielteisen päätöksen viranomaiselta tai vakuutuslaitoksesta.
– Lukijalle halutaan jättää hyvä mieli, koska he tuntevat itsensä riittämättömiksi ja koska heitä ei haluta syyllistää. Jutut voivat nostaa myös pelkoa omasta syrjäytymisestä.
Keskustelussa todettiin, että palaute köyhiä koskevista jutuista voi olla hyvinkin raakaa.
Leppä arvelee, että yleisön tunnereaktioita voisi hillitä, jos tarinallisten köyhyys-juttujen sijaan tehtäisiin selittävää sosiaalipornoa, jolloin köyhyyden syyt tulisivat paremmin esille.
Juttua korjattu 9.11.2017 kello 14.19. Korjaus nimeen ja adjektiiviin (kehitysvammaisen Erikan) > 8-vuotiaan Eerikan. Tyttö ei ollut kehitysvammainen.
lehti 