Vasemmistoliiton kansanedustaja Pia Lohikoski vaatii tukkimaan vaalirahalain aukot.
Hän viittaa kokoomuksen kansanedustajan Jarno Limnéllin tapaukseen, josta Iltalehti kertoi viime viikolla. Limnéll vastaanotti kevään kuntavaaleissa 1 185 tuen tietoverkko-, kyberturvallisuus- ja ohjelmistopalveluja tarjoavalta Cinia Oy:lta, josta valtio omistaa enemmistön. Limnéll valittiin tuolloin Espoon kaupunginvaltuustoon.
Valtiontalouden tarkastusvirasto eli VTV arvioi samana päivänä, että Limnéll rikkoi vaalirahoituslakia vastaanottaessaan tukea Cinialtä.
”Lain ja valvonnan uskottavuuden turvaamiseksi tarvitaan pintakorjauksen sijaan kunnon remontti.”
Lohikoski jätti hallitukselle asiasta kirjallisen kysymyksen siitä, miten hallitus aikoo varmistaa, että valtionyhtiöiden kohdalla kunnioitetaan vaalirahalakia.
Keskeistä demokratian kannalta
Lohikoski muistuttaa vaalirahoituksen yhteiskunnallisesta merkityksestä.
– Vaalirahoituksen määrä, jakautuminen ja sääntely ovat merkittäviä kysymyksiä demokratian ja yhdenvertaisten osallistumisoikeuksien kannalta. Ehdokkaat ovat keskenään hyvin erilaisissa asemissa sen suhteen, millaista rahoitusta kampanjaan on mahdollista saada ja kuinka paljon kampanjaan voi käyttää rahaa, hän arvioi.
– Lain tavoitteista huolimatta kampanjoihin käytetyt rahamäärät ovat vaaleista toiseen kasvaneet. Vasemmistoliitto on esittänyt lain tehostamista muun muassa sitovilla kampanjakatoilla.
Ei sanktioita
Lohikoski toteaa vaalirahalakia valvovan Valtiontalouden tarkastusviraston jo pitkään ja toistuvasti ottaneen kantaa vaalirahalain puutteisiin. Vaikka laki asettaa vaalirahoitusta koskevia rajoituksia ja velvoitteita, ei näiden rikkomisesta ole säädetty sanktioita, eikä ehdokkaan tarvitse palauttaa laittomasti vastaanotettua tukea.
– On käsittämätöntä, että valtionyhtiö voi päättää tukea vaaleissa yksittäistä ehdokasta lain vastaisesti. Yhtä lailla kestämätöntä on, että ehdokas voi rikkoa laissa olevia vaalirahoituksen rajoituksia ilman minkäänlaisten seuraamusten uhkaa, Lohikoski sanoo.
Riittämätöntä hienosäätöä
Vaalirahalakia muutettiin vastikään saattamalla lainoja ilmoitusvelvollisuuden ja valvonnan piiriin. Lohikoski pitää muutosta riittämättömänä hienosäätönä.
– Lainoja koskeva muutos oli tärkeä, mutta lain suuret puutteet ovat vieläkin korjaamatta, hän sanoo.
– Kaiken lisäksi eduskunnan enemmistö päätti käsittämättömästi heikentää avoimuutta nostamalla tukien ilmoitusrajoja niiden laskemisen sijaan vastoin oikeusministeriön ja tarkastusviraston kantaa. Lain ja valvonnan uskottavuuden turvaamiseksi tarvitaan pintakorjauksen sijaan kunnon remontti.