Sambian Copperbeltin maakunnan pääkaupunki Ndola herää uuteen aamuun. Yksi aamuvirkuista on 31-vuotias Victoria Bwalya, joka siivoaa ja valmistelee ravintolaansa asiakkaita varten.
Vielä vähän aikaa sitten Bwalyan elämä oli selviytymistä. Hän on käynyt vain peruskoulun, ja tulevaisuus oli näköalaton. Monen muun kuparivyöhykkeen naisen tavoin Bwalya yritti täydentää miehensä pieniä tuloja alueella, jolla köyhyys ja sairaudet kulkevat käsi kädessä.
Koulutus avasi uuden suunnan
Aikaisemmin Bwalya kasvatti kanoja muiden naisten kanssa osuuskunnassa mutta voittoa syntyi tuskin lainkaan.
– Elimme kädestä suuhun. Turhauduin, koska ponnisteluni eivät tuottaneet toivottuja tuloksia.
Sitten Bwalya pääsi yrittäjyyskoulutukseen. Valtion rahoittaman kehitysrahaston (CDF) tuen saajia valittiin yrittäjäkurssille, jota toteuttivat kansainväliset järjestöt ja paikalliset toimijat.
CDF:n kautta varoja ohjataan suoraan vaalipiireille paikallisen kehityksen tukemiseksi. Vuonna 2025 jokainen vaalipiiri sai käyttöönsä 36,1 miljoonaa kwachaa eli noin 1,66 miljoonaa euroa.
Koulutuksessa opetettiin käytännön yritystaitoja, kuten johtamista, talous- ja henkilöstöhallintoa, sekä alan lakeja ja säädöksiä. Tavoitteena oli vahvistaa osallistujien omatoimisuutta ja kannustaa heitä kehittämään omaa toimeentuloaan.
Bwalyan mukaan koulutus muutti hänen elämänsä suunnan. Hän ei ole enää pelkästään selviytymisestä kamppaileva yrittäjä, vaan esimerkki muutoksesta omassa yhteisössään.
– Koulutus avasi silmäni ja ymmärsin, että pelkän selviytymisen sijaan voin kasvattaa toimintaa. Päätin avata ravintolan, koska tunsin saaneeni koulutuksesta tarpeeksi taitoja seistäkseni omilla jaloillani. Sen jälkeen en ole katsonut taakseni.
Asiakaspalvelu, hygienia ja markkinointi toivat tulosta
Koulutus opetti Bwalyalle käytännön taitoja, kuten asiakaspalvelua, hygieniavaatimusten tuntemusta, markkinointia ja yrityksen johtamista. Ne olivat yksinkertaisia mutta vaikuttavia oppeja.
– Vaikka nämä vaikuttavat tavallisilta asioilta, jotka kaikkien yrittäjien pitäisi omaksua, pidämme niitä usein itsestäänselvyyksinä, hän sanoo.
Oppien avulla Bwalya on muuttanut tapaansa kohdata asiakkaat. Hän pyrkii siihen, että jokainen tuntee olevansa tervetullut ja arvostettu.
Hän on myös parantanut ravintolan siisteyttä ja astunut ulos mukavuusalueeltaan: hän kulkee toreilla ja kaduilla, jakaa esitteitä ja markkinoi ravintolansa ruokia ja palveluja.
– Meidän piireissämme WhatsAppia käytetään enimmäkseen juoruiluun ja videoiden katsomiseen. Nyt käytän sitä yritykseni hyväksi, sillä olen perustanut ryhmän, jonka avulla pidän yhteyttä asiakkaisiin, Bwalya kertoo.
Muutokset alkavat näkyä. Ravintolaan tulee enemmän ihmisiä, he palaavat ja tuovat mukanaan uusia asiakkaita. Asiakasmäärät ovat moninkertaistuneet ja kasvavat tasaisesti. Aiemman noin 15 päivittäisen asiakkaan sijaan Bwalya ruokkii nyt jopa 40 asiakasta päivässä.
Yhden yrityksen vaikutus ulottuu moneen perheeseen
Aiemmassa kanojen kasvatukseen keskittyneessä osuuskunnassa Bwalya ja hänen liikekumppaninsa ansaitsivat enimmillään 45 000 kwachaa eli noin 2 070 euroa kuukaudessa bruttona. Voittoa jäi 1 000–5 000 kwachaa eli noin 46–230 euroa. Rahaa ei ollut helppo jakaa 30 hengen osuuskunnassa.
Ravintoloitsijaksi ryhdyttyään Bwalya tienaa noin 105 000 kwachaa eli noin 4 830 euroa kuukaudessa. Siitä hän maksaa palkan työntekijöilleen.
Bwalya työllistää kuusi ihmistä yhteisössä, jossa työmahdollisuuksia on vähän. Useimmat heistä ovat tovereita osuuskunnasta.
– Perheeseeni kuuluu mieheni, kolme lastamme, sisareni kolme lasta ja 87-vuotias äitini. Kun tähän lisätään kuuden työntekijäni perheet, yrityksestäni hyötyy suoraan noin 40 ihmistä.
uutiskirje 
