En muista, esitettiinkö täysin sama kysymys silloin. Se oli paljon poliittisempi elokuva, koska se sattumalta kuvattiin vuoden 1970 eduskuntavaalien aikoihin. Naiminen, eläminen ja kuoleminen olivat silloin paljon heikompaa, riippumatta esitettiinkö kysymys, Donner miettii.
Vuonna 1970 maaltapaon suurin vaihe oli ohi, mutta syrjäseutujen autioituminen mahdollisti Veikko Vennamon SMP:n suosion ja vaalivoiton.
Poliittisia jännitteitä lisäsi myös taistolaisuuden nousu.
Todellinen itsenäisyys toteutui vuonna 1995, jolloin me liityimme EU:hun.
– Näin Sinisalon ja Vennamon toiminnan aika epärealistisina, koska poliittinen enemmistö on ollut Suomessa pitkään keskellä. Vakavampana olen pitänyt sitä, että perussuomalaiset päästettiin mukaan nykyiseen hallitukseen.
– Luultavasti puolue on hallituksessa vaikuttanut oleellisesti maahanmuutto- ja pakolaispolitiikkaan. Eivät muutkaan syyttömiä ole, hallitusenemmistö muodostuu sitä kautta tässä paskamaisessa politiikassa.
Donner itse aloitti poliittisen uransa vuonna 1968 Helsingissä SKDL:n valtuustoryhmässä. Hän on toiminut niin RKP:n kansanedustajana, sekä SDP:n europarlamentaarikkona 1996–1999.
Perkele 2 antaa ymmärtää, että Donner arvostaa suomalaista hyvinvointivaltiota, sen palveluita ja terveydenhuoltoa. Se mahdollistaa elokuvassa nähtävän, kustannuksiin nähden pilkkahinnalla toteutetun, Donnerin sydänleikkauksen. Onko Donner sittenkin salaa sosiaalidemokraatti?
– Jollakin tapaa mun voi ajatella olevan kaikenlaista. Tuskinpa sosiaalidemokraatit itse tietävät tällä hetkellä, mitä ovat.
Selkeämpi vasemmistoliitto
– Meillä on tällä hetkellä poliittinen sekaannus, jossa on erivärisiä oppositioita. On se mitä SDP edustaa, se mitä vihreät ja mitä vasemmistoliitto edustaa. Kaiken kukkuraksi siihen vielä kristillisdemokraatteja, RKP ja vielä Halla-ahon perussuomalainen puolue. Siitä on vaikea poimia ohjelma, mikä olisi toteuttamiskelpoinen.
– Siitä voi sitten kysyä, mitkä ovat sosiaalidemokratian tarkoitusperät. Tuntuu, että vasemmistoliiton ohjelma on paljon selkeämpi, Donner miettii.
Perkele 2:ssa Donner piirtää kuvaa Suomesta, jossa hedelmällisyys on laskussa, huoltosuhde nousussa ja maaseutu rapistumassa. Hän vierailee elokuvassa Kyyjärven kunnassa, joka on luokiteltu taloudeltaan kriisikunnaksi. Elokuvan kyyjärveläiset kuitenkin osoittavat aitoa ylpeyttä kotiseudustaan ja jopa solidaarisuutta kuntaan muuttaneita pakolaisia kohtaan.
Pienillä kunnilla ei kuitenkaan tunnu olevan tulevaisuutta Suomessa. Donner ajattelee, että kaupungistuminen on Suomessa ollut Ruotsiin verrattuna myöhäistä.
Ruotsi on myös maahanmuuttoon nähden kehittyneempi yhteiskunta. Huoltosuhdetta tarkasteltaessa maahanmuutolla ja yhteiskuntaan integroitumisella on merkitystä.
– Ruotsissa maahanmuuttajat ja pakolaiset synnyttävät paljon enemmän lapsia, kuin syntyperäiset ruotsalaiset. Me sen sijaan lähetämme alle yksivuotiaan lapsen vanhempineen takaisin Kabuliin.
Vuonna 1970 suomalaiset lähtivät työn perässä Ruotsiin ja Australiaan, mutta pakolaisuutta tai työperäistä maahanmuuttoa ei Suomessa ollut.
– Ruotsissa assimilointiprosessi taas on kestänyt vuosikymmeniä, Donner muistuttaa.
Todellinen itsenäisyys 1995
Donner on käsitellyt pitkän uransa aikana useasti kysymystä kansallisesta identiteetistä. Jo Uusi maammekirja (1967) pyrki Topeliuksen hengessä kuvaamaan Suomea ja suomalaisuutta.
– Jos on elänyt sen verran kauan kuten minä tässä yhteiskunnassa, niin pakkohan sitä on miettiä, miksi ollaan täällä. Miksi en ole muualla? Mä asuin ja tein töitä Ruotsissa pitkään, olin merkittävän eurooppalaisen filmi-instituutin toimitusjohtaja. Vapaaehtoisesti erosin ja palasin kuin koira.
Perkele 2 on osa 100-vuotiaan Suomen juhlaohjelmistoa. Vaikuttiko merkkivuosi siihen, että Donner halusi vielä pohtia kansallisuutta koskevia kysymyksiä?
– Tämähän on ihan silmänlumetta tämä juhliminen. Historioitsijat voisivat riidellä pitkään, milloin itsenäisyys toteutui. Luin, että kesän 1917 valtalaki, jonka venäläiset hylkäsivät, oli oikeastaan ensimmäinen itsenäisyysjulistus. Se kaatui siihen, että SDP-enemmistöinen eduskunta hajotettiin.
– Sitten on tapahtunut kaikenlaista: sisällissodat, Ståhlbergin valinta presidentiksi ja Tarton rauha.
– Todellinen itsenäisyys toteutui vuonna 1995, jolloin me liityimme EU:hun. Joidenkin käsitysten mukaan se oli itsenäisyyden menettämistä, minun mielestäni saavuttamista.
Donner kokeekin olevan identiteetiltään enemmän eurooppalainen kuin suomalainen.
– Eurooppalaisuus on jollakin tavalla minussa veressä.
Sattuu kaikenlaista
Muodoltaan Perkele 2 tuntuu olevan M.A. Nummisen alkuperäislauluja myöten samanlainen kuin alkuperäinen elokuva. Donnerin mukaan yhtäläisyydet elokuvien välillä ovat lähinnä sattumaa.
– Aloittaessani kuvaukset talvella 2016, ei mulla ollut aavistustakaan, mitä tästä tulee. Kesti hyvin kauan keksiä ensimmäinen muoto. Sama pätee ensimmäiseen filmiin, jonka itse leikkasin.
Donner luonnehtii dokumenttielokuvan tekoa hitaaksi rakenteluksi, jossa haastattelut lopulta määrittävät lopputuloksen.
– Harrastan hidasta kerrontaa. En pidä siitä, että televisiossa kuva saa olla ruudussa korkeintaan viisi sekuntia. Minun kuvani ovat hitaita ja pitkiä. Mutta ei saa syyllistyä siihen, että kaikki on hirveän tarkkaan ajateltua. Dokumenttihan on luonteeltaan sellainen, että kaikenlaista sattuu.
Dokumenttielokuva voi Suomessa hyvin, mutta muulla taidekentällä yhteiskunnallinen realismi ei ole mikään vallitseva trendi.
– Suomalaista elokuvaa tehdään pitkälti kaupallisin odotuksin, joka voi rahoittajien näkökulmasta karsia todella yhteiskunnalliset aiheet pois. Pitää myös peräänkuuluttaa käsikirjoituksia, joihin perustuen voisi harrastaa yhteiskuntakritiikkiä. Meidän kirjallisuudessa ei ole paljon sellaisia kirjoittajia kuin joku Pentti Haanpää aikoinaan.
Aina tarvitaan lapiota
Maailma muuttuu globaalisti ja teknologisesti huomattavaa vauhtia. Millaisena Donner näkee tulevaisuuden?
– Ainoa, mitä tiedämme varmasti, on että elämme hyvin nopeasti muuttuvaa maailmaa. Mulla on perusfraasi vastauksena kaikkeen digitalisointiin. Se on, että aina tullaan myöskin tarvitsemaan lapioita. Jos uskotaan, että robottilapio tekee kaiken, jää puutarhamaa kaivamatta.
Suomeen ei Donnerin mielestä kohdistu välitöntä uhkaa, mutta ”syrjäinen lintukoto” ei ole täysin turvassakaan. Ilmaston lämpeneminen ja lisääntyvä kuivuus haastavat koko ihmiskunnan.
– Kyllä ihmiskunta pystyy selviytymään. Yhtenä toiveena on, että syntyvyys saataisiin alenemaan. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa se on edelleen luokkaa 6–7 lasta.
Ympäristökysymyksissä hän on huolestunut kehityksestä, jossa ilmaston lämpeneminen tuottaa jo nyt odottamia luonnonilmiöitä.
– Voin olla pessimisti siinä suhteessa, että maailmanlaajuisia ympäristökysymyksiä ei pystytä ratkaisemaan. Toisaalta minulla on jonkinlainen luottamus ihmisten älyyn ja ymmärrykseen.
uutiskirje 
