Viime viikonvaihteen Ilta-Sanomien jättijuttu näyttää lopettavan spekulaatiot siitä, että hallituskumppanit suunnittelivat perussuomalaisten soinilaisten kanssa puolueen hajottamista, jos Jussi Halla-ahosta tulee puheenjohtaja. Kaksi nykyisten sinisten ministerien erityisavustajaa kertoi lehdessä, miten uusi ryhmä juostiin kasaan sunnuntai-illasta tiistain 13.6. iltapäivään mennessä.
Vakuudeksi erityisavustajat Petteri Leino ja Samuli ”Peräkontti” Virtanen julkistivat tekstiviestejään noilta päiviltä.
Jos tarkkoja ollaan, ei kuuden sivun juttu kerro mitään siitä, mistä on kesäkuusta asti keskusteltu. Koko ajan on puhuttu siitä, mitä tapahtui ennen perussuomalaisten puoluekokousta. Ensivaiheen tyrmistys ja sitten omien asemien turvaaminen paniikissa voi kertoa myös siitä, että suunnitelmat menivät pieleen. Halla-ahon voittoon oli varauduttu, mutta puolueen luultiin pysyvän soinilaisten käsissä.
Toisin kävi. Kun halla-aholaiset puhdistivat koko pöydän, oli soinilaisten puhdistettava itsensä koko puolueesta, jotta matkailu ministeri-Audin takapenkillä ja sen takakontissa saattoi jatkua.
Lähdetään nyt kuitenkin siitä, että perussuomalaisissa tappion kärsineet alkoivat vasta aivan ensihetken lamaannuksen jälkeen perustaa uutta ryhmää. Pääministeri Juha Sipilä ei valehdellut eduskunnalle, vaan sai tietää kaavailuista vasta sunnuntai-iltana. Hän lähti aidosti viemään hallituksen eronpyyntöä lentämällä Turkuun tiistaina, koska hanke oli siihen asti epävarma.
Jos näin on, niin miksi ihmeessä siniset toimijat kertovat tarinan ja julkistavat viestit vasta nyt? Pääministeriä on epäilty valehtelijaksi yli viisi kuukautta. On hallituksesta mitä mieltä tahansa, tällainen epäluottamus Suomen pääministeriä kohtaan on ongelma koko demokratialle, jos se on vailla pohjaa.
Voisi ajatella, että tapausten kulku olisi kerrottu oma-aloitteisesti jo kesällä. Jo pelkästään lojaalisuussyistä. Olihan tässä tapauksessa Sipilän ja Petteri Orpon ansiota, että Suomessa tehtiin maailmanennätys: joka neljäs puolueen kaltaisen rakenteen toimija oli myös ministeri.
Pari kysymystä kuitenkin jää. Ensimmäinen on se, että Lännen Median Lauri Nurmi joka tapauksessa ennakoi tapahtumat täysin oikein viikkoa ennen puoluekokousta.
Toinen on se, että Timo Soinille tuli kiire vaimentaa uutisen leviäminen uskovaiselle miehelle kovimmalla mahdollisella tavalla. Hän vertasi loikkareita Juudakseen.
Jos Nurmen jutussa ei ollut perää, miksi Soini otti loppuiäkseen päälleen petturin viitan? Vai sisältyikö siihen jokin teologinen viisaus, jota kukaan ei ole ymmärtänyt? Ilman Juudasta ei olisi kristinuskon suurta tarinaa. Mikä on se suuri tarina, jonka Soini katsoi synnyttäneensä kesäkuussa?
uutiskirje 
