Kolme tarinaa suomalaisuudesta 2: Nicole Herbst on vapaaehtoissuomalainen

Kahdeksan vuotta Suomessa asunut Nicole Herbst kokee olevansa suomalainen, mutta ennen kaikkea eurooppalainen ja Saksasta kotoisin oleva vapaaehtoissuomalainen.

– Kuulen, että olen jo liiankin suomalainen. Käyn mummon kanssa bingossa, harrastan kutomista ja uin avannossa.

– Ihastuin tavallaan suomen kieleen ja sitä kautta maahan. Tutustuin suomalaisiin Kölnissä.

Hän on ihastunut myös Lappiin. Siellä on tilaa hengittää, luonto ja valo ovat upeita. Ihmiset ovat erilaisia.

– Heidän kanssaan tulee helposti juttuun. Välillä tuntuu siltä, että olen näkymätön, kun ihmiset eivät katso silmiin, ja ihmisten on vaikea ilmaista tunteitaan.

Suomalainen on Herbstin mielestä ”voipaketti palkkiona bingossa, vappuna iloinen piknikki loskassa, kesällä eletään maanisessa mielitilassa ja ollaan samalla melankolisia, koska kaikki on pian taas ohi”.

Hän arvostaa myös sitä, että voi luottaa, mitä ihmiset sanovat ja lupaavat.

– Elän varmaan jonkinlaisessa kuplassa. Minulla ei ole Suomesta juuri ikäviä kokemuksia. Tilanne on toinen, jos on tummempi iho ja erilainen kulttuuritausta.

Hankalaa työn hakua

Herbst on seurannut huolestuneena Saksan ja koko Euroopan konservatiivisuuden, ahdasmielisyyden ja äärioikeistolaisuuden nousua, joka näkyi Saksan vaaleissa AfD:n kannatuksen kasvuna tämän syksyn vaaleissa.

Suomalaisten äänestyskäyttäytymistä hän ihmettelee:

– Ovatko suomalaiset masokisteja, kun he äänestävät kokoomusta ja keskustaa? Kokoomus ajaa vain rikkaiden asiaa.

Herbst on töissä kahdessa osa-aikaisessa työssä, Suomen Saksanopettajat ry:n sihteerinä ja koordinaattorina kirjallisuusagentuurissa.

– Työn saanti oli vaikeaa. Se ei tullut yllätyksenä, kun muuttaa maasta toiseen eikä puhu äidinkielenään kieltä. Ikävä yllätys oli, että se prosessi kesti niin monta vuotta. Rakastan työtäni, tulen juuri ja juuri toimeen.

Herbst sai aluksi töitä siivoojana ja kahvilassa, mikä ei vastannut hänen yliopistokoulutustaan.

Hän kertoo lempiesimerkkinsä ikävästä kohtelusta työmarkkinoilla:

– Hain assistentiksi Suomen kulttuurin vientihankkeeseen. Oli sopivaa työkokemusta ja pääsin haastatteluun. Suomalainen sai sen paikan, vaikka se oli suunnattu saksaa äidinkielenään puhuvalle.

Hänelle vakuutettiin, että hän pärjäsi tosi hyvin haastattelussa.

– Se oli turhauttavaa ja masentavaa. Ymmärrän, että työnantajille on helpompi palkata suomenkielinen, sanoo suomen kieltä opiskellut Herbst.

Jääkylmä Suomenlinna valloitti

Herbst kokee olevansa jo enemmän suomalainen kuin saksalainen.

– Minusta on tullut suomalainen jo ajat sitten, mutta virallisesti vasta ensi vuonna, kun haen suomen kansalaisuutta. Jossain vaiheessa ei ollut enää koti-ikävä.

Se oli rakkautta ensisilmäyksellä, kun hän vieraili vuosia ennen Suomeen muuttamistaan ensimmäisen kerran Helsingissä.

– Jälkikäteen ihmettelen, että niin tapahtui. Kävin silloin maaliskuussa Suomenlinnassa, ja oli niin jääkylmää, että palasin samalla lautalla. Kävelin paljon, ja hengailin kavereiden kanssa.

Herbst sanookin, että oli helppo muuttaa Suomeen. Hänellä on laaja kaveripiiri, poikaystävä, jonka kanssa hän on menossa naimisiin.

– Nautin aika paljon myös, että voin asioida sähköisesti viranomaisten kanssa. Kaverini muutti Saksaan, ja paperisota on siellä hänelle painajainen, kertoo Herbst.