Hallituksen sopima valinnanvapausmalli ei tyydytä maan suurimman maakunnan Uudenmaan muutosjohtajia. Muutosjohtaja Markus Sovala ja sote-muutosjohtajaTimo Aronkytö uskovat valinnanvapausjärjestelmään, mutta peräävät siihen muutoksia.
Muutosjohtajat esittävät korjausehdotuksia asiakasseteliä ja sote-keskuksia koskeviin malleihin. Toteuttamisessa on ongelmia eikä tätä korjaa se, että hallitus rajasi subjektiivisen asiakassetelin käyttöä erikoissairaanhoidossa.
– Maakunta ei voi käynnistää sellaista valinnanvapausjärjestelmää, jota se ei voi taloudellisesti ylläpitää. Kestämätön järjestelmä vaarantaisi sote-palvelut, muutosjohtaja Sovala kertoo muistion taustasta.
Maakunta ei voi käynnistää sellaista valinnanvapausjärjestelmää, jota se ei voi taloudellisesti ylläpitää.
Muistion mukaan ilman merkittäviä korjauksia ”hyvän valinnanvapausjärjestelmän kriteerien täyttyminen olisi vaarassa ja esityksen eduskuntakäsittelyyn liittyisi merkittäviä riskejä”.
Asiakasseteli uhkaa maakuntien taloutta
Muutosjohtajat haluavat maakunnille aiottua enemmän sananvaltaa palvelujen järjestämiseen. ”Julkisesti rahoitetussa järjestelmässä vahva järjestäjä on tapa päästä eroon tarjontavetoisuudesta. Järjestäjä edustaa maakunnan asukkaiden tahtoa ja asiantuntija-arviota palvelutarpeesta”, todetaan muistiossa.
Sovala ja Aronkyrö esittävätkin, että asiakassetelistä subjektiivisena oikeutena luovutaan.
”Tämä turvaa maakunnalle mahdollisuuden käyttää parhaiten tarkoitusta vastaavia keinoja palveluiden järjestämiseen. Keinovalikoimassa ovat tällöin esimerkiksi kilpailutukset ja puitesopimukset”, todetaan.
Myös laajasti sosiaali- ja terveysalan järjestöjä edustava Soste on vaatinut edelleen rajoituksia asiakassetelein käyttöön. Erityisasiantuntija Ulla Kiuru kirjoitti blogissaan loppiaisen alla, että ”maakuntien pitää itse saada päättää niiden käytöstä ja myöntämisestä alueensa erityispiirteet huomioiden”.
Hän perääkin asiakassetelien käyttöönotossa riittävän pitkiä siirtymäaikoja.
Sote-keskuksen avaimet yksityisille harkiten
Muutosjohtajat esittävät myös, että sote-keskusten markkinoille tuloa säädellään. Käytännössä tämä tarkoittaisi, etteivät yksityiset voisi perustaa maakuntien rahoittamaa sote-keskusta aivan mihin tahansa.
Ulkoistamisesta ei kuitenkaan haluta luopua. Muistion mukaan ”yksityinen tuotanto mahdollistetaan ns. Espoon mallilla eli kilpailuttamalla jokin osa, esimerkiksi 1/3, sote-keskuksista”.
Tällä muutosjohtajat haluavat taata maakunnalle oikeuden ”turvata se, että palvelut ovat asiakkaiden saatavilla”. Monet eri tahot ovat kritisoineet, ettei maakunnilla ole tarpeeksi päätösvaltaa, vaikka niillä on järjestämisvastuu.
lehti 