Kirje Kabulista: Marzia Gholami media-alalta insinöörien maailmaan

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Olin ollut pitkään työttömänä, jo useamman vuoden ajan olin etsinyt töitä. Aina kun löysin jotain, ilmeni ongelmia. Joskus minulla ei ollut tarvittavaa tutkintoa, toisinaan taas en ollut tippaakaan kiinnostunut tarjotusta työstä tai oli muita syitä, joiden vuoksi en voinut ottaa työtä vastaan.

Kun pikkusiskoni Zainab meni naimisiin, jäin yksin asuntooni. Olin työtön, turvaton ja vailla seuraa, eikä ollut enää mitään järkeä pitää kiinni omasta asunnosta. Vaikka vanhempani asuivat todella kaukana keskustasta, päätin muuttaa takaisin heidän luokseen. Kun muutin, menetin aluksi täysin toivoni, että voisin löytää mitään työtä. Menin englannin kurssille ja luovuin joksikin aikaa töiden etsimisestä.

Vähitellen kypsyin ajatukseen, että minun on otettava vastaan mitä tahansa työtä. Olin pitkään ollut vailla kiintopistettä elämässäni ja vain ajelehtinut päivästä toiseen. Siksi olin usein ahdistunut ja tyytymätön elämääni. Halusin taas täyttää päiväni tekemisellä ja saada palkkaa, jotta voisin laittaa elämäni kuntoon ja auttaa perhettäni.

Ei kestänyt kauaakaan, kun eräs vanha ystäväni, joka tiesi työttömyydestäni, soitti minulle ja kertoi, että hänen ystävänsä työpaikalla voisi olla minulle sopiva työpaikka. En ollut kovinkaan toiveikas, mutta sanoin, että voinhan yrittää.

Aivan epätoivoinen olin, kun haastattelun aikana ymmärsin, ettei minulla ollut mitään työssä vaadittavaa kokemusta. Truth Land tarjoaa insinööripalveluksia kuten maanmittausta, maaperätutkimusta ja suunnittelua. He halusivat löytää naispuolisen työntekijän henkilöstöhallintoonsa.

”Ehkä, jos onnistun jatkamaan täällä, pääsen sisälle insinöörien maailmaan.”

Haastattelussa kerroin kokemuksestani ja sanoin, että kyseessä oli minulle täysin uusi työ, ja että jos he ottaisivat minut töihin, tarvitsisin aikaa oppiakseni minulta vaadittavat taidot. Minulle sanottiin, että minun pitäisi miettiä, voisinko tehdä työtä heidän kanssaan. He antaisivat minulle kyllä aikaa oppia, mitä työhöni henkilöstöpäällikkönä kuuluu, ja jos minä olisin valmis ottamaan haasteen vastaan, hekin olisivat valmiita palkkaamaan minut.

Kaikki kuulosti liian hyvältä ollakseen totta. Olin yllättynyt, että monien hakijoiden joukosta minut valittiin.

Aluksi kun tulin töihin, jouduin joka aamu pakottamaan itseni. Työskenneltyäni aikaisemmin mediassa uusi työni tuntui toisaalta tylsältä ja toisaalta vaikealta eikä uuden oppiminen innostanut.

Työni liittyy taloushallintoon ja mieleeni muistui, miten avioliittoni alussa aloitin talousopinnot yliopistolla, mutta jätin opinnot kesken, kun tulin raskaaksi ja sain lapsen. Nyt uusi työkokemukseni osoitti, etten ollut onnellinen, kun jouduin painiskelemaan taloushallinnon kysymysten parissa. Ainakin minulle valkeni, että se mitä haluaisin tulevaisuudessa yliopistossa opiskella, ei ollut talous.

Nyt tiedän, että minua kiinnostaa työ median parissa – se on ollut ainoa työ, josta olen nauttinut. Yritän kuitenkin keskittyä nykyiseen työhöni ja tehdä parhaani. Ol-tuani töissä täällä kaksi kuukautta viihdyn jo paremmin. Olen oppinut tuntemaan työkavereitani ja olen oppinut työtehtäviäni.

Päivä päivältä opin liikkeenjohtoon kuuluvia asioita. Uskon, että tämä on minulle hyvä ja hyödyllinen kokemus.

Firman työntekijät ovat insinöörejä, ja heillä on erilaisia projekteja maanmit-taukseen ja geoteknisiin tutkimuksiin liittyen. Meillä on laboratorio, jossa työskentelee kemianinsinöörejä ja suunnittelutoimisto, jossa työskentelevät insinöörit kehittävät asiakkaille maankäyttöön ja rakentamiseen liittyviä ratkaisuja niiden tietojen pohjalta, joita muut insinöörit heille toimittavat. Työntekijöitä on viitisenkymmentä.

Olen töissä puoli kahdeksasta aamulla puoli viiteen iltapäivällä, välissä on tunnin lounastauko. Vastaan sormenjälkitunnistimesta, jonka avulla työntekijöiden työaikaa kontrolloidaan. Aamuisin tarkistan, että kaikki ovat töissä, ja jos he eivät ole tulleet paikalle tai he tulevat myöhässä, kysyn heiltä syytä poissaoloon tai myöhästymiseen. Jos työntekijät haluavat saada lomaa tai tehdä ylitöitä, heidän pitää sopia asiasta minun kanssani.

Marzia Gholami vastaa työssään sormenjälkitunnistimesta, jonka avulla työntekijöiden työaikaa kontrolloidaan. Kuva: Marzia Gholami

Kuun lopussa jokaisella täytyy olla täytetty työaikakortti, jonka perusteella he saavat palkkansa.

Teen työntekijöiden kanssa työsopimukset ja huolehdin myös siitä, että työntekijät saavat työtodistuksen, jos he tarvitsevat sellaista. Joka viikko huolehdin myös johtajien ja työntekijöiden välisten kokousten järjestelyistä. Koska kaikilla työntekijöillä ei ole käytössään internet-yhteyttä, järjestän heille sen tarvittaessa. Sovin myös lounastunnin järjestelyistä ja ruokalistasta.

Vastuullani on monia asioita.

On vaikeaa löytää työ, jossa viihtyy – on vaikeaa löytää ylipäätään töitä. Joskus palkka on hirvittävän alhainen, joskus työ on vailla kaikkea kiinnostavuutta. Jotkut työpaikat, joita kävin katsomassa, olivat todella kaukana enkä olisi pystynyt menemään niin kauas. Nyt olen kuitenkin onnellinen, että minulla on jotakin tekemistä, olen työssä ja voin tienata elantoni.

Täällä melkein kaikki työkaverini ovat insinöörejä ja minulle tämä on uusi kokemus. On aivan eri asia olla töissä täällä kuin mediassa. On kuitenkin hyvä oppia uusia asioita.

Joka päivä, kun teen täällä töitä, muistan, että monet muutkin hakivat tätä työtä, mutta minä olin onnekas ja minut valittiin. Ehkä, jos onnistun jatkamaan täällä, pääsen sisälle insinöörien maailmaan.

Käännös: Kirsi Mattila

[digilehti pvm=20180504 sivu=17]