Jätteettömyys raivaa tilaa ajattelulle

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Uutiset merissä kelluvista roskalautoista ja tappavista mikromuoveista ahdistavat monia. Niiden rinnalla omat vaikutusmahdollisuudet tuntuvat pieniltä.

Samaan aikaan kun vastuu jätteiden lajittelusta jää pitkälti kuluttajan harteille, on jätteiden välttämisestä tehty vaikeaa. Esimerkiksi lähes kaikki ruoka on pakattu, ja useimmiten muoviin.

Sovitellessaan pieneen keittiöönsä kahdeksan jäteastian rinnalle yhdeksättä, Otso Sillanaukee koki pari vuotta sitten Zero Waste -herätyksen.

Siinä missä jätteistä puhuttaessa huomio useimmiten kiinnittyy niiden lajitteluun ja kierrätykseen, suomeksi nollahukaksi kääntyvässä ideologiassa pyritään siihen, ettei jätettä alun alkaenkaan synny.

– Miksi käyttäisin aikaa ja energiaa jätteiden lajitteluun, kun voin suoraan keskittyä tuottamaan vähemmän jätettä, Sillanaukee tiivistää.

Siihen pääseminen vaatii hieman tutkimustyötä.

Sillanaukeen esikuva on kalifornialainen Bea Johnson, jonka opeilla hän tutustui nollahukkaiseen elämäntapaan. Nyt Sillanaukee on koonnut kokemuksensa kirjaksi ja opastaa mielellään muita roskavuorista huolestuneita.

– En ole joutunut luopumaan mistään. Vain turhasta kuluttamisesta.

Ensimmäinen askel: tutki roskapussi

Sillanaukee on pukeutunut Marimekon mustavalkoiseen raitapaitaan. Sen hän on poikkeuksellisesti ostanut uutena. Bomber-takki sen sijaan on hankittu käytettynä, samoin reppu, hanskat ja ulkotakki. Farkut ja kengät on korjattu kertaalleen. Kahvilaan Sillanaukee on saapunut polkupyörällä.

Mikään edellä mainitusta ei tietenkään ole erityisen vallankumouksellista, edes kauppatieteiden opiskelijalle. Mutta se on, että Sillanaukeen tämän vuoden tavoitteena on pienentää kaatopaikalle menevä jätemääränsä mahtumaan muutaman desin lasipurkkiin.

Tähän mennessä purkkiin on kertynyt muun muassa muutama metallinen lääkeliuska ja hedelmien hintatarroja, joita ei liiman vuoksi voi kierrättää.

Verrattuna keskivertosuomalaisen vuosittain tuottamaan 500 jätekiloon, se on vähän.

Miten Sillanaukee siis toimii?

Ensinnä hän toteaa, että muutos kohti jätteetöntä elämää on tapahtunut asteittain. Hän myös myöntää vieneensä elämäntavan varsin pitkälle ja ettei kaikilla ole mahdollisuuksia samaan.

– Olen yksinasuva ja lapseton, joten minulle tämä on varmasti helpompaa kuin vaikka kiireiselle perheelliselle.

Silti hän kannustaa: jokainen voi tehdä jotain.

– Ennen kuin jonkun asian, kuten ruokapakkauksen heittää roskikseen, voi miettiä voisiko sitä käyttää vielä johonkin. Tuotteen hiilijalanjälki pienenee jokaisesta uusiokäyttökerrasta.

– Tärkeintä on pyrkiä tekemään se paras mahdollinen valinta, niillä resursseilla, mitkä kullakin kulloinkin on käytettävissä. Armollisuus itseä kohtaan on tärkeää. Jokaista pientä voittoakin ja vältettyä jätettäkin kannattaa juhlia.

Ensimmäisenä Sillanaukee kehottaa käymään omat roskansa läpi ja tutkimaan mistä roskapussien sisältö muodostuu.

– Itse kävin ensimmäisen puolen vuoden aikana kaikki roskani läpi ja tein havaintoja. Tajusin, että jääkaappini oli täynnä muoviin pakattua ruokaa ja kertakäyttöisiä ruokapakkauksia.

– Alkuun kieltäydyin muovipulloista, muovipusseista ja take away -kupeista. Enää en näe muovia suurimpana pahiksena, vaan suurin ongelma on meidän kestämätön kertakäyttökulttuurimme.

Ruokahävikin pienentäminen on ilmastoteko

Toiseksi Sillanaukee neuvoo selvittämään mitä kaikkea kotoa jo löytyy. Kangaskasseja esimerkiksi on lähes joka huushollissa. Sellaista kannattaa pitää mukana aina, niin välttyy muovipusseilta.

Kaikkea kertakäyttöistä hän kehottaa välttämään. Vanha kunnon rätti talouspaperin tilalle, kuukuppi siteiden ja tamponien tilalle ja vauvoille kestovaipat. Palasaippua korvaa muovipulloissa myytävät käsi- ja suihkusaippuat.

Otso Sillanaukee valmistaa itse deodoranttinsakin ja siivoaa vanhan kansan opein etikalla ja ruokasoodalla. Monen asian kohdalla on kyse turhan karsimisesta. Siivoamiseen ei esimerkiksi tarvita kymmeniä erilaisia pesuaineita.

– Kolmas tärkeä askel on ruokahävikin karsiminen ja välttäminen.

Suomessa kotitalouksien ruokahävikki on vuosittain 120 – 160 miljoonaa kiloa, joten hävikin pienennys on iso ilmastoteko. Kaikki poisheitetty ruoka on myös ajan, vaivan ja rahan tuhlausta.

Ruokahävikin minimoiminen vaatii suunnittelua ja aktiivista otetta.

– Ostan mahdollisuuksien mukaan pakkaamatonta ruokaa. Esimerkiksi pavut, linssit, pähkinät ja kahvit irtotavarana paperipusseihin Punnitse ja säästä -liikkeistä, kasvikset ja hedelmät kaupoista ja toreilta joko ilman pussia tai kestopussiin.

Aterioiden huolellisella suunnittelulla, harvakseltaan tehdyillä ruokaostoksilla ja tähteiden hyödyntämisellä pääsee pitkälle, mutta Sillanaukee menee vielä pidemmälle. Hän kerää esimerkiksi sipulinkuoret ja kannat ja muun kasviksien pilkkomisjätteen paperipussiin ja kun niitä on riittävästi, keittää niistä kasvisliemen. Vasta sen jälkeen ne päätyvät kompostiin.

– Aluksi vaikuttaa siltä, että tässä on hirveästi ajateltavaa ja vaivannäköä. Kannattaa kuitenkin hyödyntää muiden tietoa ja kokemuksia, kaikkea ei tarvitse itse keksiä, Sillanaukee huomauttaa.

Mielenrauhaa ja aikaa ajatella

Kuluttamiseen keskittyvä elämäntapa rasittaa maapallon lisäksi myös meitä ihmisiä. Turha tavara tukkii aivotkin. Otso Sillanaukeelle tavaran karsiminen on tuonut mielenrauhaa.

– Aivolaajakaistaa on vapautunut, hän kuvailee.

Sillanaukeen elämä on nollahukka-projektin myötä muuttunut, myös yllättävillä tavoilla.

– Nyt elän omien arvojeni mukaista elämää. Uskon siihen mitä teen ja uskon että voin vaikuttaa tulevaisuuteen. Elämäni on myös vähemmän kiireistä.

Kun aika ei mene kuluttamiseen, hänellä on enemmän aikaa muille asioille, kuten ystäville. Ajan lisääntyminen on mahdollistanut myös uuden harrastuksen ja hän on ryhtynyt harjoittelemaan kanteleen soittoa.

Koska Sillanaukee ei osta valmisruokia niiden pakkausten vuoksi, ruoan valmistamiseen kuluu aikaa. Se ei haittaa.

– Pidän kokkaamisesta.

Turhasta kuluttamisesta luopumiseen on Sillanaukeella liittynyt laajempi elämänmuutos. Siihen kuuluu kaikenlaisen suorittamisen vähentäminen. Hän kertoo keskittymiskykynsä parantuneen.

– Oli yllätys että roskien vähentämisestä tuli asia, joka paransi mun terveyttä, taloudellista tilannetta ja antoi enemmän aikaa arkeen.

– Kun istun kotisohvallani, en enää katsele ympärilleni sillä silmällä, että mitä minulta puuttuu. Se on vapauttava tunne.

Otso Sillanaukee: Zero waste. Jäähyväiset jätteille. S&S 2018. 263 sivua.