Hallitus on paistatellut päivää kohonneen työllisyysasteen valossa. Tosiasiallisesti työttömyyden kova ydin on pysynyt ja koventunut. Tämän tosiasian myönsi myös valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) ensi vuoden budjetin valmistelun yhteydessä.
Hallitus odottaa nyt elokuun budjettiriiheen kolmen kansliapäällikön koplalta esityksiä työllisyyden ja kasvun parantamiseksi. Ay-liitoista on tullut viestejä, joissa hallituksen pelätään kiristävän lisää työttömiltä ruuvia.
Työministeri Jari Lindström (sin.) on esittänyt Lex Lindström kakkosta ikääntyneiden työttömien tilanteen helpottamiseksi. Edellinen Lindströmin ajama helpotus ikääntyneiden työttömien eläkkeelle pääsyn helpottamisesta auttoi 2 000 työtöntä.
Kaikkien kummallisinta on, että heikoiten ovat työllistyneet Sipilän hallituksen aikana aktiivityöiässä olevat työttömät miehet.
Jotain oli pielessä, kun hallitus ei tavoittanut edes 5 000 työtöntä, joille tämä ulospääsy luvattiin.
Lex Lindströmin laastarilappu
Lex Lindströmin vaikuttavuus asettuu oikeaan valoon, kun sitä vertaa 270 000 työttömän joukkoon, jonka lasketaan olevan kovaa ydintä. Ongelma on se, että suurin joukko työttömistä on ollut pitkään, jopa 2–5 vuotta työttömänä.
Työttömistä oli noin 80 000 ollut alle vuoden työttömänä viime vuoden lopussa. Vuosi on pitkäaikaistyöttömyyden raja.
Toisessa ääripäässä ovat 4–5 vuotta työttömänä olleet, joita oli vajaa 45 000. Tällä joukolla on iso riski jäädä vaille työtä loppuelämäkseen, jos he eivät ehdi työllistyä ennen kuin talouskasvu hiipuu.
Samalla tavalla kävi 1990-luvun laman jälkeen. Laman pitkän varjon seurauksena suuri joukko ihmisiä syrjäytyi täysin työmarkkinoilta. Sama on tapahtunut vuoden 2008 finanssikriisin kurittamille työttömille.
Osa työttömistä uhkaa jäädä täysin ulos
Hallituksen hehkuttama työllisyyden paraneminen uhkaa syrjäyttää suuren joukon työttömiä lopullisesti. Historia siis toistaa itseään.
Hallituksella näyttää olevan sumuinen kuva siitä sekä työllistyneistä että työttömyyden kovasta ytimestä. Uudet työpaikat ovat menneet työvoiman ulkopuolelta tulleille.
Tästä joukosta ei ole tietoa. Viitataan opiskelijoihin, kotona olleisiin ja muihin ryhmiin. Tämä arvio on aivan riittämätön.
Hallituksella on epäselvä kuva myös työttömyyden kovasta ytimestä. Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) lupaili keväällä kehysriihen yhteydessä, että hallitus paneutuu pitkäaikaistyöttömyyteen. Näyttöä tästä ei ole.
Aktiivi-iässä olevat miehet heikossa jamassa
Kaikkien kummallisinta on, että heikoiten ovat työllistyneet Sipilän hallituksen aikana aktiivityöiässä olevat työttömät miehet. He ovat päässeet työn syrjään heikommin kiinni kuin nuoremmat ja vanhemmat miehet.
Ero on tilastollisesti merkittävä. Kolmen vuoden aikana alle 25-vuotiaiden ja yli 54-vuotiaiden työllisyys on parantunut 10,8 prosenttia.
Parhaassa työiässä eli 25–54-vuotiaiden työllisyys on parantunut vain 2,8 prosenttia. Ero on huikea, jopa kahdeksan prosenttiyksikköä. Tästä joukosta löytyy myös iso joukko viime vaaleissa perussuomalaisia äänestäneitä.
Työikäisten työttömien miesten heikossa työllistämisessä Suomi painii Kreikan, Italian ja Espanjan kanssa samassa sarjassa. Suomi saattaa olla jopa kaikkein heikoimmalla, jos putsattaisiin pois harmaiden työmarkkinoiden vaikutukset.
Heikoimmilla pelkän peruskoulun käyneet
Hallituksen piirissä ei tiedetä kuin osittain, mikä aiheuttaa aktiivi-ikäisten miesten muita heikomman työllistymisen. Kaikkein heikoimmilla ovat pelkän peruskoulun käyneet, sillä heidän työllisyysasteensa on vain reilu 40 prosenttia. Samaan aikaan hallitus hehkuttaa saavuttaneensa 72 prosentin työllisyysastetavoitteensa.
Hallitus on puhunut osaamisen merkityksestä. Paukkuja ei ole kyetty kohdentamaan pitkäaikaistyöttömiin.
Suurin joukko työttömistä on saanut hankituksi itse työpaikan sekä Uudellamaalla että muualla maassa. Eri muotoisilla työvoimapalveluilla on toki vaikuttavuutta, mutta työnvälitys ei toimi.
Palkkatukeen lisää paukkuja
STTK:n pääekonomisti Ralf Sund ehdotti Kansan Uutisissa, että hallituksen pitäisi lisätä palkkatukea minimissään 100 miljoonaa.
– Järeät työvoimapoliittiset panostukset ovat pitkässä juoksussa valtiontalouden kannalta kannattavia. Jos mahdollisimman moni on työn syrjässä kiinni, se vähentää sosiaaliturva- ja työttömyysmenoja ja lisää verotuloja.
Tässä täysin toteuttamiskelpoinen ehdotus kansliapäälliköille.
uutiskirje 
