Miksi lasten huostaanotot ovat vaiettuja asioita yhteiskunnassamme? Usein sanotaan että huostaanotot ovat yksittäistapauksia, eikä niitä voi kommentoida. Kaikki huostaanotot ovat kuitenkin yksittäistapauksia.
Perheet kohtaavat hyvin erilaisia ongelmia: on sairauksia, työttömyyttä, mielenterveysongelmia, alkoholismia. Ongelmat olisivat kuitenkin hoidettavissa eri tahojen yhteistyöllä, ei pelkästään lasten huostaanotoilla. Nämä viattomat lapset kärsivät eniten maassamme joutuessaan eroon läheisistään, yhteiskunnan osaamatta lainkaan ajatella lapsen henkistä hyvinvointia.
Jokainen voi kuvitella miltä tuntuu lapsesta, joka nukkumaan mennessään, painaa pään tyynyynsä, itkee tukahdutettua ikäväänsä, jopa ilman rakasta unileluaan.
Vanhemmat tarvitsevat myös apua, eivät yksistään lapset. Perhe on yhteiskunnan ydinyksikkö. Perheet luovat yhteiskunnan, ja jos perheet voivat huonosti, on perheitä autettava. Peräänkuulutamme suureen ääneen lasten oikeuksia, mutta emme toteuta niitä käytännössä. Mitkä ovat perheen oikeudet?
Lapset eivät voi hyvin ilman yhteyttä perheeseensä ja läheisiinsä. Liian usein huostaanoton yhteydessä katkaistaan suhde heihin todella epäinhimillisellä ja lasta loukkaavalla tavalla. Ilman läheisten turvaa, syliä ja halauksia lapsi ei voi elää ihmisarvoista elämää. Myös lapsesta erotetut läheiset kärsivät, ja ongelmat leviävät näin laajemmalle.
Näemmekö lapset vain rahaa perhekoteihin ja sijaisperheisiin tuottavina yksilöinä? Perhekodit ja sijaisperheet voivat hyvin, mutta perheet voivat huonosti. Lasta ei voi erottaa perheestään ja läheisistään kuin esinettä.
Outoa on myös, että perheestä saatetaan ottaa huostaan vain yksi lapsi muiden asuessa kotona. Lapsi ja hänen tunne-elämänsä sivuutetaan ja unohdetaan mitä suuremmassa määrin. Perhekodeissa voidaan jopa sanoa, ettei lapsi kestä nähdä läheisiään, koska sen jälkeen lapselle jää suunnaton ikävä.
Suomineidon helmat liehuvat ja luovat kylmyyttä ja tunteettomuutta ympärilleen. Lasten syntyvyys alenee, eikä ihme, sillä lastenhoidon laiminlyönnistä on helppo tehdä ilmoitus netissä, ja näin lapsen elämä on sinetöity.
Sosiaalityöntekijöillä ei ole aikaa tutkia huostaanottojen syitä lakiin perustuvana aikana, ja näin lasten huostaanottoa on yhä vaikeampi purkaa, kun huostaanotto jatkuu yli 30 päivää.
Lastensuojelulain tulkinta on hukassa. Ei voi olla oikein että vanhemmat saavat tavata lasta esimeriksi neljä tuntia kuukaudessa valvotusti – vangitkin saavat tavata useammin läheisiään!
Voisimme säästää lastensuojelun jo todella suuriksi paisuneissa kustannuksissa ja käyttää rahat koko perheen auttamiseen. Lapset odottavat aivan liian pitkään huostaanoton purkua, ja näin luomme pohjan mielenterveysongelmille.
Birgitta Wulf
Salo
uutiskirje 
