Tänään juhlimme vahvaa ja herkkää, 175-vuotta sitten syntynyttä suomalaista naista, Minna Canthia.
Parempaa esikuvaa en näin vaalien alla itselleni tai muille suomalaisnaisille voi kuvitella. Minna Canth eli, rakasti, kasvatti ja oli itsenäinen yrittäjä 1800-luvun Suomessa, jonne tuulet Euroopasta olivat puhaltaneet uudistamisen aallon.
Canthin elinvuosisata oli kiivaan kansallisuus- ja koulutuskeskustelun aikaa, jolloin meidän koulutusjärjestelmämme muuttui enemmän kuin koskaan aiemmilla vuosisadoilla. Naisille vaadittiin oikeutta saada tietoja ja taitoja, jotka auttaisivat naista paremmin toteuttamaan todellisen kutsumuksensa, sekä ajan normien mukaan myös velvollisuuden kotia ja perhettä kohtaan.
Ei ollut Minnalla varmaankaan helpoin pesti. Hirsikuution liikkumavara ei ollut kaksinen – lasikatoista ei silloin vielä osattu haaveillakaan, kun hirsiseiniin yritettiin vasta sahata tiedon ikkunoita.
2000-luvulta katsellen Minna Canth näyttäytyy naisena, joka saavutti kaiken, mitä meiltä yhä edelleen vaaditaan. Hänestä kasvoi vahva nainen, joka oli jo aikanaan juhlittu kirjailija ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, vakavarainen kauppias ja samaan aikaan myös suurperheen äiti ja yksinhuoltaja. Oikea moniosaajanainen!
Yrittäjänä ja yksinhuoltajana ei ole mikään ihme, että hänen mielestään ”kuta enemmän ihmiskunta lisääntyy, sitä ankarammaksi käy taistelu olemisen puolesta. Elatuksen hankkiminen on kaikille olennoille, eläimille samoin kuin ihmisillekin, oikeus ja velvollisuus.”
Koulutusta ja mahdollisuuksia elatuksen hankkimiseen me tarvitsemme myös tänä päivänä, teollisuuden neljännen vallankumouksen aikana.
Muurit murtuvat vain, jos meistä jokaisella on vision lisäksi myös missio – ilman päämäärää ja tarkoitusta elämä on Minna Canthin sanoin ”nukkuvaa ja puolikuollutta”.
Lähdetään vaalikentille pystypäin, ollaan rohkeita. Omia arvojaan saa ja pitää puolustaa.
Kirjoittaja on europarlamentaarikko.
lehti 