Yleisesti tiedetään, että kun Iso-Britannian pääministeri Winston Churchillille ehdotettiin, että leikataan taidebudjettia sodan maksamiseksi, hän vastasi: ”Minkä puolesta me sitten taistelisimme?”
Historioitsija Richard Langworthin mukaan hän ei oikeasti sanonut noin, mutta ajatus on hieno. Saman perusarvon jakaa moni: Talous on olemassa ihmisiä ja kulttuuria varten, ei päinvastoin.
Seuraavat poliittiset väännöt käydään hallitusneuvotteluissa ja eurovaaleissa. Eduskuntavaaleissa keskityttiin aivan perustellusti ilmastonmuutokseen, hoivaan ja talouteen, mutta toivottavasti hallitusohjelmassa näkyy myös panostus kulttuuriin.
Kunnianhimoisen kulttuuripolitiikan tavoitteet ovat laajalti katsottuna samat kuin politiikan muutenkin: tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus.
Taiteessa tasa-arvo tarkoittaa esimerkiksi saavutettavuutta ja yhdenvertaisuutta. Ihmisen tausta (esimerkiksi ulkomaalaisuus, sukupuoli, vähemmistökieli tai vammaisuus) ei saa olla esteenä taideopinnoille tai taideuralle.
Vastaavasti jokaisen on voitava päästä kokemaan taidetta ja kulttuuria. Jotkut suomalaiset museot, teatterit ja orkesterit tekevätkin jo hyvää työtä jalkautumalla lähiöihin tai palvelutaloihin.
Helsingissä on koululaisilla moniin museoihin ilmainen pääsy, mutta pitkä vääntö piti valtuustossa käydä, että heille saatiin myös matkakortit, että vapaaliput toteutuvat käytännössä muillekin kuin keskustan koulujen opiskelijoille.
Samoin lähikirjastoja – monen lähiön ainoaa henkireikää – on suojeltava keskittämispaineilta ja lakkautuksilta. Lasten, nuorten ja muidenkin kulttuuriharrastamisen kynnys on pidettävä matalalla.
Yksi väline tähän ja ylipäätään elävään kulttuurikenttään on tietenkin raha. Prosenttiperiaate toimii rakennusalalla hyvin; sen mukaisesti sadasosa rakentamishankkeiden budjeteista käytetään taiteeseen, esimerkiksi rakennuksen pihalle tulevaan patsaaseen. Tämä periaate pitäisi laajentaa koko valtion budjettiin niin, että siitä ainakin prosentti menisi kulttuurille.
Taiteilijoiden elanto on aina ollut kiven alla ja moni ammattitaiteilijakin elää köyhyysrajan alapuolella. Edes vuosiapuraha ei takaa hyvää elantoa, jos asuinkustannukset ovat kalliita. Ensiapuna vuosiapuraha pitäisi nostaa suuremmaksi ja sitoa elinkustannusindeksiin.
Taiteilijan epävarmaa elämää se ei kuitenkaan pitkällä tähtäimellä auta. Siihen on ratkaisuna ainoastaan vastikkeeton perustulo, joka tietysti auttaa myös tutkijoiden, omaishoitajien, pitkäaikaistyöttömien ja kaikkien muidenkin suomalaisten elämää.
Vaaliohjelmissaan vain vasemmistoliitolla, SDP:llä, kokoomuksella ja Feministisellä puolueella oli selkeitä kulttuuriin liittyviä tavoitteita – toisilla kunnianhimoisempia kuin toisilla.
Palataan vielä Winston Churchilliin, sillä kaunopuheisena poliitikkona hän ei pudotellut niinkään twiittiin mahtuvia heittoja vaan runollisempia lauseita: ”Taide on olennaista täysipainoisella kansalliselle elämälle. Valtion on ylläpidettävä ja rohkaistava taiteita. Huonosti käy kansakunnan, joka ei kykene tervehtimään taiteita sillä kunnioituksella ja ilolla, jonka ne ansaitsevat.”
Siinä se tuli vähän pidemmässä muodossa: Jos ei olisi kulttuuria ja taidetta, minkä puolesta me sitten taistelisimme?
uutiskirje 
