Sunnuntaikorvaus on nykyään laissa. Elinkeinoelämän keskusliitto ja kokoomus haluavat sunnuntailisän pois laista, työpaikoilla tai työehtosopimuksessa sovittavaksi. Tätähän kokoomus esitti viime hallituskaudella. Se olisi käytännössä palkkaleikkuri pienituloisille ja duunareille.
Voin uskoa, että niin sanotuilla yhteiskunnallisesti tärkeillä aloilla sunnuntailisä saataisiinkin neuvoteltua työehtosopimukseen – ajattelen nyt vaikkapa lääkäreitä (järjestäytymisaste noin 95 prosenttia, muuten). Me kaupan alan työntekijät, muut palvelualat ja tavalliset duunarit tuskin olemme niin ”tärkeitä”, että saisimme sunnuntailisän läpi. Hassua muuten, että vaikka emme ole tärkeitä, niin töissä on silti sunnuntait oltava.
Monella alalla peruspalkka on niin naurettavan pieni, että lisillä eletään. Esimerkiksi kaupan alalla ne harvat onnelliset, jotka ovat kokoaikaisia, saavat 1 900 euroa kuussa, ja lisien osuus voi olla 300–650 euroa kuussa. Osa-aikaisilla lisien merkitys on tietysti vielä isompi. Se on meille matalapalkka-alojen ihmisille kirjaimellisesti elinehto. Mikäli sunnuntailisä poistuisi laista, ja käytännössä saman tien myös tilipussista, ansiotasomme alenisi järkyttävästi.
Välillä työnantaja puhuu epämääräisesti sunnuntailisän kompensoimisesta tuntipalkkaan: sanonpa vain, että sen kun näkisi. Suomeksi tuo tarkoittaisi varmaan jotain viiden sentin korotusta tunnille, ei suinkaan koko sunnuntailisän jyvittämistä palkkaan.
Sunnuntai ja pyhäpäivät nyt vain eivät ole sama asia kuin arki. Vai väittääkö joku tosissaan, että joulupäivän työvuoro on saman arvoinen kuin arkitiistain aamuvuoro?
Uskon ja toivon, että seuraava hallitus on myös pienituloisten ja duunarien puolella. Lain on oltava perälautana ja suojana meille tavallisille duunareille, joiden työssä ei ole mitään glooriaa, mutta joiden on kuitenkin painettava pyhätkin töitä.
Kirjoittaja on myyjä ja luottamusmies.
lehti 