Taistelevat naiset on pyritty länsimaisessa yhteiskunnassa piilottamaan historian alaviitteisiin, mutta viime aikoina tilanne on arkeologisten tutkimusten valossa muuttunut. Taistelevat naiset ovat nykyään sankareita populäärikulttuurissakin.
Karoliina Kouvola käy kirjassaan Sodan kuningattaret taistelevien naisten historiaa amatsoneista valkyyrioiden kautta aina 1800-luvulle saakka. Hän erottaa sotajoukkojen mukana kulkevat naiset miekkaa käyttävistä naisista, jotka olivat omina itsenään tai olivat piilottaneet sukupuolensa miehen pukuun.
Huikeat amatsonit
Antiikin tarustossa vahvasti esillä olivat amatsonit, joiden kerrottiin hallitsevan valtakuntaansa ilman miehiä ja jotka kuuluivat antiikin hurjimpiin sotureihin. Vaikka heistä kerrotaan Homeroksen Troijan sodassa, niin varmaa ei ole, oliko amatsoneja koskaan olemassa. Jotain kuitenkin merkitsee sekin, että erikoisen vahvaa ja voimakasta naista kutsutaan vielä tänä päivänä amatsoniksi.
Kreikassa amatsonien taistelut olivat suosittu aihe taiteessa ja kirjallisuudessa. Ja jotain samaa on nykypäivien populäärikulttuurin sankareissa. Suositun tv-sarjan Xena soturiprinsessa on ilmeinen amatsoni. Xenan esittäjä Lucy Lawless nousi kulttisuosioon ja jopa seksuaalivähemmistöjen idoliksi. Hänellä kun oli sarjassa hellä suhde naispuoliseen avustajaansa.
Boudiccasta brittien kansallissankari
Muinaisessa Roomassa naiset pääsivät vaikuttamaan lähinnä politiikan kautta, legioonat koostuivat miehistä. Roomalaisia vastaan kuitenkin taisteli nainen, joka on vuosisatojen kuluessa noussut Britannian kansallissankariksi.
Ikenien kuningatar Boudicca nousi vuonna 47 jkr. roomalaisia vastaan ja onnistui saamaan taakseen lähes koko kelttiläisen Britannian. Hän tuhosi Lontoon, eli silloisen Londoniumin, ja oli ajamassa roomalaiset mereen. Lopulta kuitenkaan legioonia ei voinut voittaa ja Boudicca kuoli mahdollisesti oman käden kautta.
Boudiccan taru kuitenkin jatkuu. Kuningatar Victorian aikana Boudicca muodostui esikuvaksi, joka alleviivasi saarivaltion omaehtoisuutta ja itsenäisyyttä muista maailman valtioista. Tämä kuulostaa tutulta näinä päivinä.
Viikinkien kilpineidot
Viikinkiajan arkeologiset löydöt ovat joutuneet uuteen valoon viime vuosina, sillä monet soturihaudoista onkin todettu naisten haudoiksi. Aikaisemmin niissä olevien miekkojen ja muiden taisteluvälineiden johdosta niitä pidettiin miesten hautoina.
Niinpä tarinat taistelevista valkyyrioista ja kilpineidoista on otettu aivan uuteen käsittelyyn. 1200-luvulla Saxo Grammaticus kertoi kilpineidoista, jotka lähtivät taisteluun miesten kanssa tasa-arvoisina. Jo aikaisemmin vuonna 971 bysanttilaisten ja viikinkien eli rusien taistelun jälkeen bysanttilaiset ihmettelivät taistelussa kaatuneiden naissoturien määrää.
Saxo kertoo myös Viikingit-televisiosarjasta tutun Regner Lothbrogin tarina, jossa eräänä päähenkilönä on hänen entinen vaimonsa Lagertha, josta taistelutaitonsa ja viisautensa avulla tuli oman kuningaskuntansa hallitsija. Sarjassa Lagerthaa esittää Katheryn Winnick.
Jeanne d’ Arcista pyhimys
Tunnetuin naispuolinen soturi on kuitenkin ranskalainen Jeanne d’Arc, josta tuli Ranskan symboli ja lopulta vuonna 1920 katolisen kirkon pyhimys. Hänen tarinansa on arkistoitu jo hänen aikanaan aina oikeudenkäyntiä myöten. Ranskan aseet voittoon johtanut nuori nainen joutui lopulta englantilaisten polttoroviolle.
Jeannen tarina on sinällänsä huikea, se on täynnä mystiikkaa ja uskomatonta nousua köyhästä maalaistytöstä ritariarmeijojen komentajaksi tai ainakin innostavaksi keulakuvaksi. Ei ihme, että hänestä on tullut lahja elokuvateollisuudelle.
Sodan kuningattaret kertoo myös meille tuntemattomimmista soturinaisista. Heitä oli niin arojen paimentolaisten joukoissa kuin Japanin samuraiden keskuudessa.
Kiehtova on kuvaus Dahomeyn soturinaisista, jotka taistelivat Ranskan siirtomaavaltaa vastaan 1800-luvun lopulla. Heitä pidettiin aitoina amatsoneina, jotka puolustivat asein kuningastaan. Heidän lopullinen kohtalonsa oli pitkälti sama kuin Amerikan preerioiden uljaiden intiaanien, monet heistä päätyivät sirkuksien vetonauloiksi.
Sodan kuningattaret on kiehtova teos, ei pelkästään aiheeltaan, vaan myös populaarikulttuurista otettujen esimerkkien tähden. Näin muinaisen historian taistelevat naiset elävät vielä tänäkin päivänä.
Karoliina Kouvola. Sodan kuningattaret. Amatsoneista valkyyrioihin. Suomalaisen kirjallisuuden seura. Helsinki 2019.
uutiskirje 
