Tampereen Teatterin Notre Damen kellonsoittaja musikaali on sanalla sanoen upea! Oopperaa muistuvassa musikaalissa kaikki on kohdallaan: erinomaiset ammattilaiset keskeisinä solisteina, taitavat muusikot napakasti johdetussa 13 henkisessä orkesterissa, hyvä kuoro sekä kaunis ja kekseliäs lavastus. Ja kun kaikki tämä on mitä taitavimman ohjaaja Georg Malvius käsissä, saa koskettava, moniulotteinen tarina ja siitä tehty musikaali ansaitsemansa tulkinnan.
Notre Damen kellonsoittaja perustuu Victor Hugon samannimiseen romaaniin Notre-Dame de Paris (1831) ja siitä Oscar-palkittuun Alan Menken ja Stephen Schwartzin sekä Peter Parnellin tekemään Disneyn animaatioelokuvaan. Tuotteistetun musikaalin uudelleentulkintoja Disney-yhtiö vartioi tarkasti, joten mihinkään kovin radikaaleihin tulkintoihin, joihin tarina antaisi hyvät edellytykset, ei edelleenkään ole mahdollisuutta.
Tampereen Teatterin Notre Damen kellonsoittajan ohjaaja ja käsikirjoittaja ovat kuitenkin onnistuneet viemään tarinan piirroselokuvaa syvemmäksi, jännittävämmäksi ja kantaaottavammaksi.
Musikaalin keskeisimpiä teemoja ovat rohkeus, sorto, viha ja rakkaus. Kaiken kaikkiaan tämä Hugon romantiikan ajan klassikko vetoaa syvästi tunteisiin kuvatessaan taistelua paremman maailman puolesta.
Sovinismia ja rasismia
Prologi, jossa veljekset kohtaavat, näytellään keskiaikaisilla käsinukkehahmoilla, mikä on varsin toimiva ja nerokas ratkaisu.
On vuosi 1482, riehakkaat mustalaiset saapuvat Pariisiin narrien päivän viettoon. Kuninkaan luvalla he saavat tanssia ja laulaa. Piispan mielestä moista syntistä menoa ei pitäisi sallia. Kyseisestä vuodesta tuli noitavainojen lähtölaukaus, jonka taustalla oli sovinismi ja rasismi. Noitavainojen avulla katolinen kirkko halusi päästä eroon toisinajattelijoista. Renessanssin tuoma muutos kolkutteli jo kirkon ovia Italiassa ja nousevan porvariston vaatimus henkilökohtaisen uskon harjoittamisen oikeudesta, jota myöhemmin nimitettiin uskonpuhdistukseksi. Feodalismi nitisi liitoksistaan porvariston edessä katolisen kirkon valitessa puolekseen feodalismin.
Kaunis ja toimiva lavastus
Goottilaisen tyylisuunnan kauneimpana katedraalina pidetty Pariisin Notre Dame nousi otsikoihin huhtikuussa, kun koko upea pyhäkkö oli palaa poroksi. Taianomaisesti lavastaja Marjatta Kuivasto on muuntanut Tampereen teatterin näyttämön tämän kauniin rakennuksen interiööriksi.
Kuorolaisten maskeeraaminen katedraalin patsaiksi ja heidän sijoittamisensa sivuparville, joilta Tampereen Cappella -kuoron puhdassointinen laulu kantaa yli teatterisalin, on kekseliäs ratkaisu.
Upeat solistit
Musikaalin päähenkilön, hyväsydämisen, alistetun kyttyräselkäisen, lähes puhekyvyttömän hylkiön, kellonsoittaja Quasimodon toiseus on riipaisevaa. Hän elää Notre Damen katedraalissa arkkidiakoni Claude Frollon suojattina tai paremminkin vankina.
Notkea Petrus Kähkönen Quasiomodona kiipeilee ja hyppii kellotornin rakenteissa niin uskaliaasti, että välistä jo pelkää ramparukan putoavan ja loukkaavan itsensä. Mutta, mitä vielä, tämä lämminsieluinen vempula tuntuu selviävän mistä vain ja laulaa yhtä vaivattomasti, fermaatteja mitä taitavammin venytellen. Tarinan lopulla hän pystyy pelastamaan noitana roviolla kärventyvän, rakastamansa mustalaistytön ja saa hänet omakseen mitä traagisimmin hylkiön muuntuessa sankariksi.
Kähkösen, sisäistynyttä hienovireisen eläytynyttä näyttelemistä on kiinnostavaa seurata. Tai eihän hän näyttele vaan on tuo rujo piruparka, joka rakastuessaan kauniiseen Esmeraldaan ymmärtää, että elämä voisi olla toisaallakin kuin arkkidiakonin vallan välikappaleena.
Riehakkaat mustalaiset tanssivat kuin viimeistä päivää hakiessaan tilaansa ja oikeutustaan Koreografi Adrienne Åbjörnin vauhdikkaat, sensuellit tanssit rytmittävät hienostui esitystä. Taitavat tanssijat ja heidän liaaninnotkea kuninkaansa Clopinin (Antti Lang) olisivat vain tarvinnet enemmän tilaa näyttämöllä päästäkseen näyttämään kaiken taitonsa
Riipaiseva Frollo
Kaikki solistit ovat erinomaisia, mutta minulle Quasiomodoa ja Esmeraldaakin riipaisevamman roolin tekee, karismaattinen, upeaääninen oopperalaulaja Ilkka Hämäläinen arkkidiakoni Frollona. Hän laulaa sydäntä särkevän hienovireisesti, tuskaisesti ja kauniisti eläytyen ristiriitojensa ja tunteidensa aallokkoihin kirkollisten arvojensa ja maallisten viettelysten vankina. Hänen Via Dolorosansa kaikkinensa, erityisesti kohtaus, jossa hän Jeesuksen tavoin kantaa ristiä nujertuen taakkansa päälle on yksi hienoimpia näkemiäni tuskan kuvauksia ooppera- tai teatterilavoilla.
Josefin Silénin läpimurto
Esmeraldan rooliin on palkattu valovoimainen, ensimmäisen roolinsa musiikkiteatterin ammattilaisena tekevä Josefin Silén. Vaarallisen mustalaisviettelijättären sijaan Silén on tässä esityksessä empaattinen, oikeudentuntoinen nainen. Hän saa kolmen häneen rakastuneen miehen päät pyörälle aikaansaaden melkoisen väkivaltaisen sotkun. Silén on monilahjakkuus, joka tanssii ja aulaa mitä parhaiten. Esmeraldan rooli on hänen selkeä läpimurtonsa vaativassa lajissa.
Kapteeni Phoebuksen roolia näyttelevä Lari Halme uhkuu itsetietoisuutta, mutta ei oikein tavoita muiden solistien intensiteettiä ennen kuin vankilakohtauksessa.
Risto Korhonen on mainio, tarinaan eläytynyt, puhdasääninen kertoja, joka avulla katsojat pysyvät tapahtumien tasolla. Hän kirvoitta myös makeat naurut ratsastaessaan näyttämölle keppihevosella Ranskan kuninkaan säälittävässä roolissa.
Traagiseen tarinaan huumoria tuovat eloon tarvittaessa heräävät katedraalin patsaat, Quasimodon ystävät ja tukijat.
Erikoistutkija Risto Blomster tiivistää Notre Damen kellonsoittajan olevan vahva sosiaalinen kannanotto vapauden, veljeyden ja tasa-arvon puolesta. On se sitäkin, mutta ennen kaikkea upeasti esitetty musikaali.
Notre Damen kellonsoittaja. Disney-musikaalin suomenkielinen kantaesitys Tampereen Teatterin päänäyttämöllä. Victor Hugon romaanin pohjalta libreton laatinut Peter Parnell, musiikin sävellys Alan Menken, laulujen sanat Stephen Schwartz, suomennos Mikko Koivusalo, ohjaus Georg Malvius, musiikin johto Martin Segerstråle, koreografia Adrienne Åbjörn, lavastus Marjatta Kuivasto, puvut Ellen Cairns, maskit ja peruukit Jonna Lindström, valot Raimo Salmi, ääni Ivan Bavard ja Jaakko Virmavirta, videot Heikki Järvinen. Päärooleissa Petrus Kähkönen, Ilkka Hämäläinen, Lari Halme, Josefin Silén, Antti Lang, Risto Korhonen. Tampereen Teatteri
uutiskirje 
