”Meidän pitäisi päästä pois ajattelusta, että hyvää elämää ja elinvoimaa voi olla vain alueilla, joilla väkimäärä kasvaa tai pysyy vakiona. Hyvää elämää, kehitystä ja elinvoimaa voi myös olla alueilla, joilla väkimäärä supistuu.”
Noin tiivisti vasemmistoliiton kansanedustaja Hanna Sarkkinen Suomessa käytävän keskustelun ongelman. Sarkkisen havainto on erinomainen, sillä Helsinkiin keskittyneet tiedotusvälineet typistävät muuttotappioalueet usein maailmanlopun paikoiksi. Näinhän ei ole, vaan valtaosa ihmisistä elää niillä hyvää elämää.
Mutta ei Suomi ole tämän ongelman kanssa yksin. Sama ilmiö on havaittavissa Saksassa, jossain määrin vielä paljon pahempana. Entisestä Itä-Saksasta kirjoitetaan valtaosin hyvin negatiiviseen sävyyn.
Totta on, että niin kutsutuissa uusissa osavaltiossa on enemmän ongelmia äärioikeiston, köyhyyden ja yleisen elintason kanssa. Se ei kuitenkaan poista sitä, että myös näissä osavaltioissa valtaosa ihmisistä elää hyvää elämää. Ja valtaosa ei myöskään äänestä äärioikeistolaista Vaihtoehto Saksalle -puoluetta, vaikka näin voisi lehtikirjoitusten perusteella joskus kuvitella. Moni toki tekee näin, mutta enemmistö äänestää ihan muita puolueita.
Entisen Itä-Saksan ja esimerkiksi Itä-Suomen vertailu ei tietenkään ole kovin mielekästä, kun alueiden lähtökohdat ovat tyystin erilaiset. Mutta kun seuraa, miten niistä kirjoitetaan tiedotusvälineissä, löytää helposti yhtäläisyyksiä.
Kirjoituksissa mainitaan usein väestökato, työttömyys ja protestimieliala. Kyllä niitäkin noista paikoista löytyy, mutta löytyy myös paljon muuta. Esimerkiksi paljon onnellisia ihmisiä, joiden tarinat jäävät negatiivisuutta ja vastakkainasettelua korostavissa tiedotusvälineissä helposti kertomatta.
Kirjoittaja on Kansan Uutisten toimittaja.
uutiskirje 