Postin sopimuskiistaa yritetään ratkaista nopealla aikataululla neljän työmarkkinakonkarin muodostaman työryhmän avulla. Jossain vaiheessa tämä kiista on joka tapauksessa ohi ja silloin on perimmäisten kysymysten aika.
Suomen valtio omistaa suoraan 50,1 prosenttia Posti Group Oyj:n osakekannasta. Valtioneuvoston 5.12.2018 tekemällä päätöksellä Posti Group Oyj:n osakkeista 49,9 prosenttia on siirretty Valtion kehitysyhtiö Vake Oy:n omistukseen.
Valtion kokonaan omistama yhtiö on nyt työehtoshoppailun eturintamassa. Pääministeri Antti Rinne (sd.) kertoi torstaina eduskunnan kyselytunnilla, että yhtiö yritti kesällä siirtää koko henkilöstönsä heikomman työehtosopimuksen piiriin. Rinteen edelleen kertoman mukaan hallitus esti tämän, mutta 700 pakettilajittelijaa sai mennä.
Posti on sopimus- ja markkinahäirikkö
Postin johto on koko ajan väittänyt, että tämä on välttämätöntä, koska kilpailijatkin ovat halvemman sopimuksen piirissä.
Tämä on vale.
PAU on elo-syyskuun vaihteesta asti sanonut, että Posti pyrkii alan markkinahäirikkönä valtaamaan itselleen uusia asiakkaita työehtoja halpuuttamalla. Torstaina Postin pakettiliiketoiminnan tärkeimmät kilpailijat Matkahuolto ja PostNord vahvistivat Ylelle , että heidänkin pitää harkita palkan alennuksia, jos Posti saa tavoitteensa läpi.
Omien työntekijöidensä työn halpuuttamisen lisäksi Posti on murentamassa koko alan työehtoja.
Postin väittämän halvemman työehtosopimuksen piirissä on joukko yhtiöitä, jotka jakavat sanoma- ja ilmaisjakelulehtiä, eivät paketteja. Pakettiliiketoiminnassa Postin kanssa kilpailevat yhtiöt noudattavat autoalan sopimusta, joka on kalliimpi kuin PAUn neuvottelema. Postin työehdot ovat jo nyt muita huonommat ja nyt se yrittää vallata markkinoita huonontamalla niitä lisää.
Taustalla on varmasti monia tekijöitä. Yksi niistä on johtajien bonusten kasvattaminen.
Miksi omistaja seuraa sivusta?
Hallitus, jossa ovat molemmat aidot työväenpuolueet, ei voi seurata sivusta sitä, että valtionyhtiö työehtoshoppailun lisäksi yrittää harhauttaa omistajaa alan kilpailu- ja sopimustilanteesta.
Mutta saako omistaja puuttua omistamansa yhtiön asioihin? Kysymys on järjetön paitsi silloin, kun puhutaan valtion omistamasta yhtiöstä. Tätä avaa hyvin PAUn järjestö- ja koulutustoimitsija Juha Jaatinen liiton julkaisemalla videolla:
Omistajaohjauksen rooli valtion omistamassa yrityksessä https://t.co/e8kqw447ah käyttäjältä @YouTube
— Ammattiliitto PAU (@PAU_liitto) November 22, 2019
Valtion omistajapolitiikka on ikuinen murheenkryyni ja omistajaohjausministerin tehtävässä voi näköjään vain epäonnistua. Nyt on Sirpa Paateron (sd.) vuoro. Hän on esiintynyt asiassa epävarmasti ja ennen kaikkea epäselvästi.
Torstaina Paatero totesi näin:
– Posti on informoinut minua asiaa koskevista suunnitelmista valmistelun aikana. Olen siis tiennyt teemasta, mutta yhtiön hallituksen päätöksestä ja sen sisällöstä minua informoitiin päätöksenteon jälkeen. Valtion omistajapolitiikkaa koskevien periaatteiden ja osakeyhtiölain mukaisesti tämän kaltaiset päätökset kuuluvat itsenäisesti yhtiön hallitukselle.
Mahdoton tehtävä onnistua?
Omistajaohjausyksikkö on siis toiminut omin päin vastoin nykyisen hallituksen periaatteita ja kertonut ministerille asiasta jälkikäteen. Jos ministeriä ei tarvitse kuulla tällaisessa asiassa etukäteen, niin mihin omistajaohjausministeriä edes tarvitaan?
Valtion omistuksia hallinnoivat ministerit epäonnistuvat kerta toisensa jälkeen. Liikenneministerinä teleyhtiö Soneran omistuksia hallinnoinut Olli-Pekka Heinonen (kok.) osti Saksasta 3,5 miljardilla eurolla arvottomaksi osoittautunutta ilmatilaa, omistajaohjausministeri Jyri Häkämies (kok.) myi pilkkahinnalla Kemiran lannoiteliiketoiminnan norjalaiselle Yaralle, Heidi Hautala (vihr.) joutui eroamaan kesken kauden puututtuaan merenkulkuyhtiö Arctia Shippingin aikeisiin tehdä rikosilmoitus Greenpeacen iskusta sen jäänmurtajille ja Pekka Haavistoa (vihr.) muistutetaan säännöllisin väliajoin epäonnisesta Caruna-kaupasta.
Kun paikka on näin tuulinen, olisi omistajaohjaukset periaatteet ja pelisäännöt syytä uudistaa sellaisiksi, että joku ministeri voisi tällä paikalla onnistuakin.
Sopimuksen vaihto vain yksimielisesti
Pääministeri Antti Rinne lupasi torstaina eduskunnan kyselytunnilla, että tämä hallitus panee työehtoshoppailun kuriin.
– Hallitus huolehtii siitä, että tällainen työehtosopimusshoppailu tavalla tai toisella suomalaisesta yhteiskunnasta kitketään.
Miten se voisi tapahtua?
Nyt syyllisten penkille asiassa on istutettu myös Teollisuusliitto, joka ei voi vaikuttaa yrityksen yksipuoliseen päätökseen siitä, mitä työehtosopimusta se noudattaa.
Ay-liike voi vaikuttaa asiaan omalta osaltaan. Kuljetusliitot tekivät SAK:n edustajiston kokoukselle aloitteen, että keskusjärjestö selvittää ja sen jälkeen vie eteenpäin niin lainsäädännöllisiä kuin muita keinoja, joilla työehtoshoppailu voidaan tulevaisuudessa estää.
SAK:n vastauksesta ilmenee, että sak:laisilla liitoilla työehtosopimusten määrä on tällä hetkellä noin 190. SAK painottaa liittojen keskinäistä vuoropuhelua ja selvitystoimia sekä liittorakenteen kehittämistä. Lainsäädännöllisiä mahdollisuuksia se pitää pieninä.
Selkeä lainsäädännöllinen keino olisi muuttaa pelisääntöjä niin, että työpaikalla sovellettavaa työehtosopimusta ei voisi vaihtaa ilman työntekijöiden ja työnantajien edustajien yksimielistä tukea. Kansan Uutiset kertoi tästä Teollisuusliiton valtuustoon tulevasta aloitteesta syyskuussa.
lehti 