Vanhusten kotihoidon maine palautettava

Nämä karut huomiot kertoo Jyväskylän kaupungilla työsuojeluvaltuutettuna toimiva Sami Haapakoski.

Haapakoski on seurannut läheltä vanhusten kotihoidossa tapahtuneita muutoksia jo kymmenen vuoden ajan. Muutokset ovat hänen mukaansa olleet radikaaleja.

– Kun aloitin työsuojeluvaltuutettuna, kotihoidon työ oli huomattavasti kiireettömämpää. Tutustuessani ja osallistuessani kotihoitajien työpäiviin, saatoin esimerkiksi ehtiä hakata halkoja ja tehdä tulet takkaan.

Nyt työstä on Haapakosken mukaan tullut pakkotahtista. Yhdellä työntekijällä on pahimmillaan 26 asiakasta yhden työvuoron aikana.

2010-luvun alussa kotihoito oli vielä suositumpi vaihtoehto kuin palveluasuminen. Kotihoidon maineen suhteen tilanne näyttää kääntyneen lähes päälaelleen. Mutta miksi?

– En voi kuin ihmetellä miten tähän on päädytty. Kenties kodinhoitajan työ on otettu itsestään selvyytenä ja tiettyjä ongelmia on tästä syystä sivuutettu, tai ainakaan niitä ei ole huomioitu riittävästi, Haapakoski arvelee.

Kotihoitajan työhön liitetään voimakkaita mielikuvia. Työ mielletään Haapakosken mukaan usein kutsumusammattina: työnä jota ei tehdä ainoastaan rahallisen korvauksen vuoksi. Kotihoidon työntekijöiden palkat laahaavatkin yleisen kehityksen perässä – niin kuin palkat yleisesti sote-alalla.

– Työtä tehdään tietenkin sydämestä, mutta kyllä siitä pitäisi silti maksaa kunnon palkkaa. Muistan erään työntekijän todenneen, että jos kyseessä olisi miesvaltainen ala, olisivat palkat varmasti myös paremmat.

Henkilöstövajausta ja
työn laadun heikkenemistä

Yle uutisoi hiljattain (7. 11. 2019) aluehallintoviraston päätöksestä ottaa koko Tampereen kaupungin kotihoito valvontaansa. Ilmoituksen tehneet kotihoitajat olivat huolissaan ennen kaikkea jatkuvasta henkilöstövajauksesta.

Työnsä kautta Haapakoski tunnistaa hyvin näiden työntekijöiden esittämän huolen.

– Kotihoidon työntekijät tekevät paljon ylitöitä. Sijaisia taas on vaikea löytää. Työntekijät väsyvät tilanteeseen, sillä ylityöt korvataan usein rahallisesti, ei ajallisesti.

Koko kotihoidon kenttä on kokenut vuosien aikana isoja muutoksia. Kun aiemmin kotihoidon piirissä oli lähinnä suhteellisen hyväkuntoisia ikäihmisiä, mukana on nyt myös paljon päihde- ja mielenterveysasiakkaita.

– Tässä ei tietenkään ole mitään vikaa, mutta kotihoitoon laitetut resurssit eivät ole pysyneet tämän kehityksen perässä. On päädytty tilanteeseen, jossa kyetään tekemään ainoastaan pakollinen perushoito, kuten lääkkeiden antaminen.

Kun tarkastellaan kotihoidon laatua, keskeinen kysymys on, mitä laadulla lopulta tarkoitetaan.

– Jos laadulla tarkoitetaan pelkän pakollisen perushoivan toteutumista, se voi onnistua nykyisillä resursseilla. Jos laadulla viitataan taas johonkin muuhun, on asia huomattavasti ongelmallisempi, sanoo Haapakoski.

– Juhlapuheissa usein sanotaan, että kotihoitoon panostetaan. Valitettavasti nyt on kuitenkin niin, ettei koti välttämättä ole vanhukselle paras paikka laadun näkökulmasta, Haapakoski jatkaa.

– Työtä tehdään tietenkin sydämestä, mutta kyllä siitä pitäisi silti maksaa kunnon palkkaa, sanoo Jyväskylän kaupungilla työsuojeluvaltuutettuna toimiva Sami Haapakoski. Kuva: Laura Tyrmi

Erityisen haastavan kotihoitajien tilanteesta tekee Haapakosken mukaan se, että heillä on usein korkea työmoraali.

– Ristiriita korkean työmoraalin ja resurssien, ennen kaikkea ajan puutteen välillä ylikuormittaa kotihoidon työntekijöitä. Etenkin juuri valmistuneilla ja työelämään siirtyneille nuorilla on sellaiset odotukset kotihoidon tekemisestä, mikä ei tällä hetkellä ole realistista.

Ristiriita onkin tiedostettu esimerkiksi ammatillisessa koulutuksessa – kenties liiankin hyvin.

– Kotihoidon maine on haasteellinen etenkin ammattikouluissa. Kouluissa saatetaan jo kertoa, ettei alalle kannata hakeutua, sillä siellä on usein liian kiire, kertoo Haapakoski.

Mikä lääkkeeksi
ongelmaan?

Vanhusten kotihoidon tilanne on huolestuttava, mutta ei mahdoton ratkaista. On löydettävissä useita keinoja, joilla kotihoitajien työn laatu ja mielekkyys voitaisiin varmistaa – ja ennen kaikkea palauttaa kotihoidon ryvettynyt maine.

– Ensisijaista on resurssien lisääminen kotihoitoon jotta käyntimäärät pysyisivät kohtuullisina. Mikä voisi olla sen tärkeämpää kun tarjota vanhukselle hyvä ja arvokas elämä hänelle luontaisessa elinympäristössä, hänen kotonaan, toteaa Haapakoski.

– Kaupungeille laadukkaan kotihoidon tarjoaminen olisi hyvä valttikortti, Haapakoski jatkaa.

Haapakoski löytää kehitettävää myös kotihoidon työn valvonnasta. Kotihoidon työntekijöillä kuluu runsaasti aikaa omien työtehtäviensä ylöskirjaukseen toiminnanohjausjärjestelmään.

Järjestelmä voi parhaimmillaan johdonmukaistaa ja järkevöittää kotikäyntien järjestämistä eri työntekijöiden kesken. Hyvästä rengistä voi kuitenkin tulla myös huono isäntä.

– Työn jatkuva ylöskirjaaminen järjestelmään vie tällä hetkellä liikaa aika itse asiakastyöltä. Tämä asia pitää ottaa huomioon kun pohditaan kotihoitoon laitettuja resursseja. Työntekijät tulee ottaa myös vahvemmin mukaan toiminnanohjausjärjestelmiä suunniteltaessa, toteaa Haapakoski.

”Työn jatkuva ylöskirjaaminen järjestelmään vie tällä hetkellä liikaa aikaa itse asiakastyöltä.”

Kotihoitajat tekevät runsaasti yhteistyötä lähiesimiesten kanssa, jotka ovat jääneet kahden tulen väliin. Kaupungin puolelta tulevat paineet ja kotihoidon työntekijöiden kiireestä johtuva uupumus vahingoittavat lopulta koko työyhteisöä.

– Ristipaineessa toiminen on esimiehille todella kuormittavaa. Tästä syystä myös esimiesten vaihtuvuus on suurta. Jos esimiehet saataisiin sitoutettua työhön paremmin, auttaisi se koko työyhteisöä. Tällä hetkellä tilanne johtaa siihen, että työyhteisön sisäiset ammatilliset suhteet kärsivät liikaa tilanteesta, sanoo työsuojeluvaltuutettu Sami Haapakoski.