Vain muutos on pysyvää. Lause on klisee, mutta juuri nyt se on poikkeuksellisen tosi. Vasemmistoliitto täyttää ensi vuonna 30 vuotta. Ilmastokriisi jyllää ympärillämme, äärioikeisto nousee huolestuttavasti ja työn murros muuttaa työelämäämme. Juuri siksi nyt on täydellinen hetki pohtia liikkeemme seuraavaa kolmeakymmentä vuotta.
Yhteiskunta on meidän ansiostamme ja meistä riippumattomista syistä muuttunut paljon kuluneiden vuosikymmenten aikana. Tietoverkot ovat mullistaneet kaiken demokratisoimalla tiedon. Maailman rajat ovat avautuneet datalle, pääomalle, tavaroille ja osalle ihmisistä.
Tietoisuus siitä, että ilmastonmuutos uhkaa maapalloa ennennäkemättömällä tavalla on vihdoin levinnyt. Monille muutokset ovat tuoneet mukanaan vaurautta, itsenäisyyttä ja mahdollisuuden kuluttaa, matkustaa tai opiskella. Samalla muutos on merkinnyt monille taloudellista epävarmuutta, työttömyyttä ja kadonnutta yhteisöllisyyttä.
Mietin itse muuttuvaa maailmaa usein, kun vierailen äitini pienellä synnyinpaikkakunnalla Pohjanmaalla. Tämä paikkakunta on yksi niistä monista, jotka ovat tyhjentyneet nuorten muuttaessa suurempiin kaupunkeihin. Jäljelle jäävien ihmisten pysyväksi tulevaisuuden näkymäksi on muodostunut hitaasti ympäriltä katoava yhteisö. Tämän paikkakunnan rapistuvia kiinteistöjä ja kauniita puutaloja ei enää kannata lämmittää, koska niissä ei asu ketään, eikä niitä kukaan halua ostaa. Entiset kodit seisovat nyt rakennuspaikoillaan muistomerkkeinä Suomesta, joka joskus oli.
Vähemmästäkin tulee haikeaksi. Kun muutos tuntuu vaaralliselta ja tulevaisuus hypyltä tuntemattomaan, haluaa moni nojata siihen, mikä oli, mikä tuntuu tutulta ja turvalliselta.
Vasemmistolaisilla on ollut tapana korostaa muutoksen tärkeyttä. Kuluneen 30 vuoden aikana olemme lähes aina vaatineet suunnanmuutosta harjoitettuun politiikkaan ja luvanneet vaaleissa muutosta parempaan.
Yhä nopeammin muuttuva maailma tekee meistä nyt ajankohtaisemman kuin mahdollisesti koskaan. Tässä ajassa tehtävämme on näyttää, että olemme se turvallinen ja luotettava muutosvoima, jonka avulla mullistuksista selvitään. Yhdessä ja kuivin jaloin.
Maailman kaikilla valtioilla on edessään ekologinen siirtymä hiilineutraaliin elämään, ja se määrittää voimakkaasti seuraavaa kolmeakymmentä vuotta. Vaadittavat päästövähennykset ovat niin suuria, että ilmastonmuutos tekee uudelleen ajankohtaiseksi julkisen vallan roolin yhteiskunnan rakentamisessa ja sen suunnan ohjaamisessa.
Muutoksesta selviämiseksi tarvitaan suuria investointeja raiteisiin ja rakennuksiin, tieteeseen, liikenteeseen ja kiertotalouteen. Meidän tehtävämme on näyttää, että ekologinen siirtymä tuo mukanaan työtä ja mahdollisuuden luoda oikeudenmukaisempi ja onnellisempi maailma.
Seuraavia kolmeakymmentä vuotta määrittävät myös osaamisvaatimusten jatkuva kasvu. Digitalous ja työn automatisointi, koneoppiminen ja tekoäly mullistavat työmarkkinat ja julkishallinnon.
Koulutuksen ja työllisyyden kohtalonyhteys näkyy jo nyt voimakkaasti tilastoissa, ja osaamisvaatimukset tulevat jatkossa ainoastaan kasvamaan. Koulutukseen pääsy tulee olemaan yksi tulevaisuuden yhteiskunnan suurimmista oikeudenmukaisuuskysymyksistä, johon meillä on oltava vastaukset.
Tulevaisuudenusko rakentuu sen luottamuksen varaan, että yhteiskunnan suurimmatkin ongelmat ovat ratkaistavissa. Se tapa, jolla aivan liian monet päättäjät ovat vuosi toisensa jälkeen vastanneet suomalaisten täysin perusteltuihin huoliin niin nykyisestä kuin tulevasta sanomalla ”ei ole mahdollista”, on luonut harmillisen hedelmällisen kasvualustan tyytymättömyydelle ja toivottomuudelle.
Tässä ajassa meidän tehtävämme on olla liike, joka sanoo: ”Kyllä, me ratkaisemme sen yhdessä!”
Vasemmistoliitto järjestää 30-vuotisjuhlavuotenaan 2020 sarjan keskustelutilaisuuksia, joissa pohditaan vasemmistoliiton ratkaisuja nopeasti muuttuvassa maailmassa.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton puheenjohtaja ja opetusministeri.
lehti 