Tämä brechtiläinen viesti on selvä: tämä on näytelmää, ei todellisuutta, mutta olkaa valppaina. Sillä se, joka yhä nauraa, ei ole vielä kuullut huonoja uutisia!
Barney Fein (Aimo Räsänen) on rikas, lihava, keski-ikäinen amerikanjuutalainen elokuva-alan ravintoketjun huipulla oleva, äitinsä rahoilla pelaava elokuvatuottaja. Ajankohtainen Barney Fein on siksi, että hän elokuvatuottajana harrastaa seksuaalista ahdistelua. Ja #metoo -kampanjahan sai alkunsa lokakuussa 2017, kun näyttelijä Alyssa Milano twiittasi ystävänsä kehotuksesta jakaakseen kokemuksiaan elokuva-alalla harjoitettavasta seksuaalisesta häirinnästä.
Lokakuussa 2017 muun muassa The New York Times raportoi kymmenen naisen syyttävän elokuvatuottaja Harvey Weinsteinia (s.1952) seksuaalisesta häirinnästä, seksuaalisesta väkivallasta ja raiskauksesta. Harvey on tunnettu muun muassa Rakastunut Shakespeare ja Pulp Fiction -elokuvien tuottajana.
Erityisen voimakkaasti #metoo ravisuttikin juuri elokuva-alaa ja keskustelu jatkuu edelleen. Osansa kampanjan vaikutuksista sai myös Tuntemattoman sotilaan ohjaaja Aku Louhimies.
Rahanpesua elokuvilla
Barney Feinin toimistossa sykkii totuuden jälkeisen ajan haiseva henki, vaikka oikeasti elokuvatuottaja Barney Feinia ei ole olemassa. Hän on Yhdysvaltain yhden tunnetuimman näytelmäkirjailijan David Mametin (s.1947) luomus.
Fein on keksitty pilkan välineeksi, ja Karvas pala -näytelmässä pilkkaajana on rahakas ja menestynyt, keski-ikäinen amerikanjuutalainen näytelmäkirjailija David Mamet.
Barney Fein kuitenkin todistaa, että rikkaus ja menestys eivät ole jalostaneet ihmistä sitten 2 300 vuoden takaisten filosofi Aristoteleen aikojen. Rikkaat ovat edelleen ylimielisiä ja koppavia olettaessaan omistavansa kaiken hyvän. He ovat epämiehekkäitä ja rahvaanomaisia ylvästellessään ylellisyydellään ja menestymisellään.
Rikkaat kuvittelevat rikkauden olevan kaikkien muiden asioiden arvon mitta, millä voi ostaa kaikkea. Rikkaat kuvittelevat myös kaikkien tavoittelevan samaa kuin hekin. Tämä on ymmärrettävää, sillä on paljon sellaisia, jotka tarvitsevat sitä, mitä rikkailla jo on.
Tähän rikkaan määritelmän sisään mahtuu erinomaisesti myös Barney Fein lihavuuskomplekseineen, sekä ilmiselvine äitikomplekseineen. Nämä hän yrittää peittää loputtoman riehunnan ja puheen ja alle:
”Jos sinä haluat koiran, et sinä koiraakaan synnytä, vaan ostat sen. Samoin jos minä haluan hyvän näytelmän, minä ostan sen, vaikka en sitä itse kirjoitakaan. Mutta sinun näytelmäsi on paska, ja minä en sitä osta”, Fein sanoo tylysti käsikirjoittajalle (Janne Kallioniemi), jolle on luvannut 200 000 dollarin palkkion. Myös lääkäri Wald (Tommi Raitalehto) on Feinin käskyläinen toimittaessaan tälle laittomasti lääkkeitä.
”Palkinnot ja kriitikoiden vastaanotto ovat minulle tärkeimmät. Paskat sisällöstä tai muusta”.
”Me kaupallistamme unelmia”, sihteeri Sondra (Suvi-Sini Peltola) myötäilee Feinia.
”Me pesemme elokuvien avulla ase-, huume-, ihmiskaupalla ja prostituutiolla tienattua rahaa. Pestävä raha tulee meille likaisena ja lähtee puhtaana. Viimeiseksi epäillään meitä, koska me olemme yhteisellä hyvällä asialla, annammehan ihmisille kuvitelmia paremmasta huomisesta.”
”Mä en myy mitään, mä manipuloin prosessia niin, että massat ei näe, mitä niiden nenän edessä on. Ei tartte olla totta, mitä sanoo, pitää vain väittää kovaa”, Fein uhoaa sihteerilleen.
”Ihmiset on valmiita katsomaan paskaa, kunhan se vain saa ne tuntemaan itsensä paremmaksi. Sen minä olen keksinyt, vaikka en keksinytkään radiumia. Ihmiset tuntevat nautintoa katsellessaan toisten kärsimystä.”
Olisiko tämä myös luonnekuvaus Donald Trumpista? Hänen tavastaan organisoida ja hoitaa asioita?
Muut päähenkilön stuntmaneina
Englannin Kentissä kasvanut korealainen Yung Kim Li (Yoko Takeda) sanoo Feinille suoraan: ”Enimmäkseen elokuvasi ovat naamioitua soopaa, mutta ihailen sinua liikemiehenä.”
Sihteeri Sondran tehtävänä on toimia taustatapettina, kaiken hyväksyvänä ja ymmärtävänä sijaisäitinä, tapahtumakalenterina ja Feinin sotkujen selvittelijänä. Muut henkilöt ovat Barney Feinin itsekeskeisen näytelmän stuntmaneja.
Aimo Räsäsen roolityö Barney Feinina on komea TTT:n kevätkauden avaus. Muiden näyttelijöiden tehtävänä on pelokkaina ja henkisesti vapisevina luoda ahdistavaa ilmapiiriä, johon on kylvetty tuhon siemenet. Tässä jokainen onnistuu loistavasti, vaikka tekohilpeää on varmasti helpompi näytellä kuin jatkuvassa henkisen sekä seksuaalisen väkivallan pelon alla olevaa, jossa omanarvontunto, ammattitaito ja työpaikka kyseenalaistetaan lakkaamatta.
Karvas pala (Bitter Wheat) kantaesitettiin Lontoossa kesällä 2019. Yhtä nopeasti Suomeen on tuotu uusi ulkomainen näytelmä edellisen kerran vuonna 1880, joka oli Suomalaisessa Teatterissa esitetty Ibsenin Nukkekoti. Kantaesitys oli ollut Norjassa edellisenä vuonna.
Tältä se sitten se #metoo näyttää, kun sitä katsoo ja kuulostelee ihan vierestä. Ei #metoo ole ollut turhaa melua tyhjästä. Tämähän on eräänlainen opetus- ja valistusnäytelmä-tyyliin, miksi Jeppe juo, eli miksi Barney kourii?
Onko se, niin kuten Aristoteles väittää, että tunnemme tragediaa katsoessa puhdistuvamme sielultamme ja tunnemme sisäistä iloa kuten ratkaistessamme laskutehtävää, kun näemme ja kuulemme teatterilavalla kärsimystä ja tuskallisia tunteita.
Näytelmässä on kolme erilaista loppua. Katsoja voi valita mieleisensä, ettei pahoita mieltään. Mutta kuten sanottu: Se, joka yhä nauraa, ei ole vielä kuullut huonoja uutisia!
Tampereen Työväen Teatteri: David Mamet: Karvas pala (Bitter Wheat), suomennos: Michel Baran.
Ohjaus: Milko Lehto, lavastussuunnittelu; Janne Siltavuori, puvut; Paula Varis, kampaukset-maski; Emmi Puukka, valosuunnittelu; TJ Mäkinen, äänisuunnittelu; Niklas Vainio, tuottaja; Heidi Kollanus, apulaistuottaja; Elise Richt.
Rooleissa: Aimo Räsänen, Suvi-Sini Peltola, Janne Kallioniemi, Jari Ahola, Tommi Raitalehto, Yoko Takeda, Joes Teka.Pohjoismainen kantaesitys oli Eino Salmelaisen näyttämöllä 21.1.2020.
lehti 