Eipä tainnut Pjotr Tšaikovski uumoillessaan vuonna 1880 näkemänsä Georges Bizet’n (1838–75) Carmen-oopperan saavuttavan suosiota kymmenen vuoden kuluttua aavistaa, että se vielä 220 vuoden jälkeen on yksi suosituimmista ja esitetyimmistä oopperoista. Suomessakin on meneillään varsinainen Carmenin supervuosi useine produktioineen Savonlinnan Oopperajuhlia myöten.
Olen poispilattu mitä erilaisimmilla Carmenin esityksillä mukaan lukien muun muassa Carlos Sauran ohjaama, upea espanjalainen flamencoelokuva vuodelta 1983 ja lukuisat näkemäni Carmenin oopperaesitykset. Mutta, aina vaan tuo 1820-luvun Espanjan Sevillaan ja sen lähiympäristöön sijoittuva Prosper Mériméen novelliin perustuva tarina emansipoituneesta mustalaisneito Carmenista kiehtoo. Vaikuttava elämys oli Tampereen Oopperankin perjantaina ensi-iltansa saanut värikäs, musiikillisesi korkeatasoinen spektaakkeli.
Tampereen Ooppera pestasi Carmenin ohjaajaksi paremminkin viihteen puolella tutuksi tulleen Marco Bjurströmin, joka tosin lunasti kannuksensa myös oopperan parissa Hämeenkyrössä parina kesänä esitetyn, erinomaisen Sillanpää-oopperan ohjaajana.
Suomessa on meneillään varsinainen Carmenin supervuosi.
Carmen-ooppera on mukaansatempaavan viihdyttävä tarttuvine melodioineen ja näyttävine kuoro- ja tanssikohtauksineen, ja juuri niissä Bjurström näyttää erinomaisesti taitonsa. Tarjolla on visuaalisesti ja liikunnallisesti loistelias ja viihdyttävä esitys hivelevän kauniin musiikin huumassa.
Bjurström ei ole katsonut aiheelliseksi kikkailla tämän vuonna 1875 valmistuneen, viimeiseksi opera comiquen teokseksi ja ensimmäiseksi veristiseksi luokitellun oopperan modernisoinnilla, mihin se niin monet ohjaajat on houkutellut. Hän ei liioin väännä rautalangasta esitykseen ajankohtaista, yhteiskunnallista kontekstia – ja hyvä niin.
Carmenia ei voi kesyttää
Carmen-ooppera on säyseämpi kuin Mériméen novelli, jossa Carmen kuvataan varkaaksi, huoraksi ja murhaajan rikoskumppaniksi, eräänlaiseksi erotiikkaa tihkuvaksi, estottomaksi luonnonlapseksi. Siitä huolimatta Bizet’n Carmen-oopperalla ei ollut aluksi juurikaan edellytyksiä nousta suosioon. Nirppanokkainen pariisilaisyleisö pettyi ja paheksui odottaessaan tavanomaista kaunista tarinaa. Carmen kun kuvaa, alimmistakin yhteiskuntaluokista tulevien, tavallisten ihmisten arkielämän tapahtumia ripauksella mustalaisromantiikkaa. Tavatonta oli myös, että oopperan pääosassa oli vapaa, kuolemaa uhmaava itsenäinen nainen.
Carmenin musiikki on mukaansatempaavan melodista, rytmikästä ja värikästä ihanine aarioineen. Kukkaisaaria, Seguidilla, Habanera, Toreadorin aaria ja salakuljettajien kvintetto ovat aikojen saatossa nousseet myös laajemman yleisön suosikeiksi.
Oopperakuoro parhaimmillaan
Ohjaajana Bjurström hallitsee suvereenisti kokonaisuuden ja hänen koko joukkoa tanssittava ja milloin mitenkin liikuttava, taidokas koreografiansa on tarinaa elävöittävä ja syventävä. Erityisen hienoja ovat tarinaa tukevat ja leikkaavat, milloin seesteiset, milloin riehakkaaksi yltyvät, kauniit kuorokohtaukset. Suloisuutta ja veikeyttä esitykseen tuo Jouni Rissasen valmentama mainio lapsikuoro ja notkeat tanssijat.
Heikki Liimolan johtama Tampereen Oopperan kuoro on kautta aikain ollut erinomainen instrumentti. Carmenissa se on todella hyvässä vireessä sävykkäässä, kauniissa soinnissaan ja luontevassa liikehtimisessään.
Olisiko ollut ensi-illan aiheuttamaa jännitystä, kun ooppera käynnistyi hieman vaisusti ja kangerrellen. Mutta, kun alkujäykkyydestä päästiin, esitys eheytyi ja syveni.
Niina Keitel Carmenina ei ole kliseinen, räiskyvän intohimoinen, estoton ja julkea Carmen, vaan hienostunut, hieman etäinen, sulokas kaunotar. Hänestä huokuu yksinäisyys ja uhma, jopa hauraus. Alun hienoisen haparoinnin jälkeen hän lauloi tavattoman kauniisti ja tunnevoimaisesti. Ensimmäisen kohtauksen odotettu suosikkihitti Habanera oli hieman vaisu, mutta oopperan edetessä Keitelin sävykäs mezzosopraano pääsi oikeuksiinsa ja hänen näyttämöllinen intensiteettinsä Carmenin vaativassa roolissa sai lisää syvyyttä.
Meksikolais-yhdysvaltalainen tenori Arturo Chacón Cruz lauloi upeasti, kun vauhtiin pääsi, mutta oli hieman epäuskottava jurrikka rakkaudentuskaisena, äärimmäiseen tekoon hienossa loppukohtauksessa yltyvänä Don Joséna. Hänen Kukkaisaariansa oli aivan ihana. Tuollaisesta luulisi kenen tahansa heltyvän, mutta ei purrut sekään Carmenin häilyviin tunteisiin.
Marjukka Tepponen Don Josén hylkäämänä Micaëlana sai raikuvat aplodit, eikä suotta, niin herkästi ja sisäistyneesti hän tulkitsi petetyn naisen tuskansa ja toiveensa. Kontrasti kiltin perhetytön ja Carmenin roolien välillä toimi hyvin. Kolmannen näytöksen pitkässä aariassa Tepponen otti näyttämön haltuunsa suvereenisti ja lauloi sydäntäsärkevän tunteikkaasti ja kauniisti.
Baritoni Tommi Hakalalle ei mikään tuntuisi nykyään olevan hankalaa. Hakalassa on niin äänellistä kuin näyttämöllistä karismaa ja glamouria. Korskeana härkätaistelija Escamillona hän sai niin yleisön kuin uppiniskaisen Carmeninkin pauloihinsa.
Pienemmissäkin rooleissa kaikki solistit lauloivat hyvin. Notkeaääniset salakuljettajat Heikki Hattunen ja Kevin Greenlaw olivat mainioita. Suvi Väyrynen ja Päivi Pylvänäinen toivat hienon lisän solistikuntaan ja lauloivat mitä parhaiten korttiduonsa.
Kati Lukan lavastus oli pelkistetty toimiva ja Ville Syrjän hieno, maaginen valaistus sai näyttämön ja Erika Turusen epookkipuvustuksen hehkumaan väriloistossaan tai tummin sävyin tähtitaivaan alla.
Alberto Hold-Garrido piti esityksen jämäkästi otteessaan ja hänen johtamanaan Tampere Filharmonia soitti Bizet’n räiskyvää ja herkkää musiikkia sen vaatimalla tavalla dramatiikkaa säästelemättä.
Carmen suorana lähetyksenä Tampere-talosta Yle Areenassa 19.2., jonka jälkeen nähtävissä Areenassa 18.8. saakka.Tampereen Ooppera: Georges Bizet: Carmen, musiikinjohto Alberto Hold-Garrido, ohjaus ja koreografia Marco Bjurström, lavastus Kati Lukka, puvut Erika Turunen, valosuunnittelu Ville Syrjä, solisteina Niina Keitel, Arturo Chacón-Cruz, Marjukka Tepponen, Tommi Hakala, Suvi Väyrynen, Kevin Greenlaw, Jussi Juola, Waltteri Torikka, Päivi Pylvänäinen, Heikki Hattunen. Ensi-ilta Tampere-talossa 14.2.
lehti 