Kun lauantaina Nevadassa annetut saatiin vihdoin laskettua loppuun, oli vasemmistolaisen senaattorin Bernie Sandersin saalis 41,1 prosenttia äänistä ja 46,8 prosenttia piirikuntien vaalikokousdelegaateista.
Toiseksi tuli entinen varapresidentti Joe Biden 19,2 prosentin ääniosuudella (20,2 prosenttia delegaateista), kolmanneksi South Bendin entinen pormestari Pete Buttigieg (17,6 prosenttia äänistä ja 14,3 prosenttia delegaateista) ja neljänneksi senaattori Elizabeth Warren (11,7 prosenttia äänistä ja 9,7 prosenttia delegaateista).
Ensimmäisinä pidetyissä Iowan ja New Hampshiren esivaaleissa Sanders sai myös eniten ääniä, mutta Buttigieg oli melko lähellä ja sai Iowassa niukasti enemmän delegaatteja. Nyt Buttigieg sai reilusti alle puolet Sandersin äänisaaliista.
Pete Buttigieg jäi nyt kolmanneksi.
Bidenille Iowa ja New Hampshire olivat rankka tappio. Etnisesti monimuotoisemmassa Nevadassa Bidenin mahdollisuuksia pidettiin etukäteen parempina. Tulos antaa Bidenille mahdollisuuden jatkaa, mutta ero Sandersiin jäi suureksi.
Elizabeth Warren lienee jo jäänyt ratkaisevasti Sandersin taakse tavoiteltaessa vasemmistolaisten demokraattien ääniä.
Nevadassa esivaalien muoto olivat samanlaiset vaalikokoukset kuin Iowassa. Siellä oli alunperin tarkoitus myös käyttää Iowassa kaaokseen johtanutta Shadow-sovellutusta äänten keräämiseen, mutta se vaihdettiin Googlen sovellukseen. Siitä huolimatta tulosten saaminen kesti kaksi vuorokautta.
Spekulointia superdelegaateista
Kolmessa ensimmäisenä äänestäneessä osavaltiossa on jaettu yhteensä vasta 101 ehdokkaisiin sidottua paikkaa ehdokasvalinnasta lopullisesti päättävään heinäkuun puoluekokoukseen. Lisäksi näistä osavaltioista tulee yhteensä 29 sellaista delegaattia, jotka eivät ole sidottuja esivaalien tulokseen (niin sanottuja superdelegaatteja).
Kaikkiaan esivaaleissa täytettäviä paikkoja on 3 979, joten matka presidenttiehdokkaaksi on vielä pitkä.
Vaalikokouksessa on mukana 771 osavaltioiden ja keskustason puoluejohdon nimeämää superdelegaattia, joiden äänet eivät ole etukäteen sidottu kehenkään ehdokkaaseen.
Bernie Sandersin aseman vahvistuessa onkin jälleen alkanut spekulointi siitä, että vaikka hän saisi eniten esivaaleissa valittuja delegaatteja, niin superdelegaatit saattaisivat ratkaista pelin jonkun keskustalaisen ehdokkaan eduksi. Perusteluna olisi se, että puoluejohto pitää Sandersia liian vasemmistolaisena lyömään republikaanien Donald Trump itse presidentinvaaleissa.
Toisaalta voi kyllä arvioida, että esivaalien tuloksen yli käveleminen superdelegaattien äänillä olisi aika varma tie tappioon presidentinvaaleissa.
Demokraattipuolueella on ollut superdelegaatit vuodesta 1984 lähtien. Republikaaneilla heitä ei ole.
Viime vaalien jälkeen demokraatit ovat muuttaneet sääntöjään niin, että superdelegaatit eivät saa äänestää ehdokasvalinnan ensimmäisellä kierroksella puoluekokouksessa. Jos tilanne ei ole ratkennut ensimmäisellä äänestyskierroksella, superdelegaatit pääsevät mukaan.
Supertiistai lähestyy
Alustavien vaaliarvioiden mukaan yksi Sandersin voiton avaimista Nevadassa oli se, että hän näytti saavan yli puolet latinoiden äänistä. Osavaltion väestöstä kolmasosa on latinoita.
Sanders pärjäsi jälleen parhaiten nuorimpien äänestäjien keskuudessa, mutta oli ykkönen myös kaikissa muissa ikäryhmissä lukuunottamatta yli 65-vuotiaita.
Seuraavat esivaalit ovat Etelä-Carolinassa ensi lauantaina. Siellä on jaossa 54 paikkaa puoluekokoukseen.
Bidenin kannalta Etelä-Carolina saattaa olla ratkaiseva. Osavaltiossa on runsaasti mustia äänestäjiä, ja Bideniä on pidetty lähtökohtaisesti suosituimpana demokraattiehdokkaana mustien keskuudessa. Jos Biden menestyy Etelä-Carolinassa alle odotusten, alkaa hänen pelinsä olla pelattu.
Iso rysäys on sitten niin sanottu supertiistai viikon kuluttua, 3. maaliskuuta. Silloin on jaossa peräti 1 344 puoluekokousedustajan paikkaa, mukana myös suuret osavaltiot Kalifornia ja Texas. Viimeiset esivaalit ovat vasta kesäkuun alussa.
uutiskirje 
