Ylen MOT-toimitus kertoo tänään laajasti telakka-alan epäkohdista – alipalkkauksesta ja muista ongelmista työoloissa.
Lounais-Suomen aluehallintoviraston raportit Suomen suurimman telakan Meyer Turun alihankkijoista kertovat seitsemän euron tuntipalkoista ja puutteista työaikakirjanpidossa. Ylitöitä on jäänyt maksamatta.
Aiemmin Turun telakan yhteydessä on puhuttu jopa kolmen euron tuntipalkoista.
Vasemmistoliittoa Turun kaupunginhallituksessa edustava Jaakko Lindfors sanoo alipalkkauksen telakoilla olevan yleisesti tiedossa oleva maan tapa.
Lindfors on selvitellyt ahkerasti työelämän epäkohtia. Viime vuonna hän teki kaksi kansalaisaloitetta, jotka raukesivat kannatuksen puutteessa. Huhtikuussa 2019 tekemässään aloitteessa Lindfors esitti alipalkkauksen kriminalisoimista ja marraskuussa työehtosopimusshoppailun estämistä lailla.
Lindforsin – ja vasemmistoliiton – ajamista asioista rakennusalalta tutun veronumeron käyttö on laajenemassa myös telakoille. Se sisältyy hallituksen 11.6. hyväksymään harmaan talouden toimintaohjelmaan, jossa on yhteensä 50 toimenpidettä.
– Hyvä niin. Rautakourat odottavat tätä kuin kuuta nousevaa ja ihmettelevät, miksi veronumeron käyttöönottoa rajattaisiin vain telakoille, Lindfors sanoo.
– Hallitus pohtii veronumeron käyttöönottoa telakoille ja muillekin aloille, mikä on ilouutinen. Veronumero olisi hyvä saada laajasti metallipajoille – miksei jokaiselle maamme työpaikalle kukkakaupoista isoihin tehtaisiin? Tämä vähentäisi harmaata taloutta alalla kuin alalla ja lisäisi takuuvarmasti valtion verotuloja.
Sama jatkuu vuodesta toiseen
Vasemmistoliitto ajoi Tolkkua työelämään -kampanjassa alipalkkauksen kriminalisointia ja ryhmäkanneoikeuden laajentamista viittaamalla juuri ulkomaalaisten työntekijöiden asemaan.
– Meyer Turun kaltaiset vastuulliset yritykset pyrkivät torjumaan aktiivisesti harmaata taloutta oma-aloitteisesti. Alihankintaketjut ovat kuitenkin niin laajoja, että pelkkä yritysten oma työ ei riitä, vaan tarvitaan alipalkkauksen yksiselitteisesti kriminalisoivaa lainsäädäntöä ja tehokasta valvontaa, kansanedustaja Jari Myllykoski perusteli.
Ylen haastattelemat Meyer Turun työntekijät kertovat kuitenkin eriarvoisuuden lisääntyneen myös telakalla. Alihankkijoiden ulkomaalaiset työntekijät ja telakan oma väki eivät kohtaa.
– Tämä jatkuu vuodesta toiseen samanlaisena, ihmettelee puolestaan Ylen haastattelema Lounais-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueen esimies Anna Pärtty.
Omat ihmiset liian kalliita?
Jaakko Lindforsin mukaan telakat ovat alipalkkausongelman suurimpia yksittäisiä kohteita, koska telakoilla ja niiden alihankkijoilla työskenteleviä ulkomaisia työntekijöitä on niin paljon.
– Suomessa on noin 20 000 metallipajaa, joissa työskentelee myös hyvin suuri määrä ulkomaista työvoimaa. Kukaan ei tiedä näiden työntekijöiden tarkkaa määrää, eikä sitä, millä kaikilla ehdoilla niissä työskennellään, Lindfors sanoo.
Samaan aikaan Teollisuusliiton työttömyyskassassa oli tammikuussa ennen koronakriisiä noin 16 500 päivärahan saajaa.
– Pelkästään Varsinais-Suomessa on satoja työttömiä metallimiehiä. Ilmeisesti nämä ihmiset ovat liian kalliita telakoille, pohtii Lindfors.
Tukia ja takuita telakalle
Meyerin hän sanoo toimivan kuin Pontius Pilatus käsien pesussaan, kun telakka vaatii sopimuksissaan, että lakeja ja sopimuksia on noudatettava. Urakkatarjouksen hinnasta sen kuitenkin näkee, pystytäänkö tarjouksen mukaisin hinnoin noudattamaan lakien ja sopimuksien mukaisia velvoitteita. Telakalla tiedetään hyvin tarkkaan, mitä työ maksaa.
Lindfors kysyy, miksi aiemmat hallitukset ovat antaneet moraalittoman toiminnan jatkua. Turun telakka saa miljoonia euroja telakkatukia valtiolta. Lisäksi valtio on taannut Finnveran kautta laivat. Turun telakan nykyiselle omistajalle Meyer Turku Oy:lle on myös maksettu vuosina 2015–2020 yli 35 miljoonaa euroa valtion innovaatiotukia.
– Samaan aikaan maassamme on työttömiä metallimiehiä jopa Varsinais-Suomessa. Koko yhtälö on telakkatuista, alipalkkauksesta ja työttömyydestä valtiolle kaikkea muuta kuin edullinen.
Myös Rauman telakka toimii pääosin projektinhallintayhtiönä, joka ostaa varsinaisen työn alihankkijoilta. Helsingin telakalla sen sijaan on oma henkilöstö.
Korjaustelakoilla sama meno
Laivojen korjauksessa Suomessa on kaksi isoa toimijaa Naantalissa ja Teijossa. Lindfors kertoo alalla huhuttavan, että kun Naantalin korjaustelakka saa urakan, Baltian maista starttaavat bussit, jotka tuovat halpatyövoimaa kaupunkiin. Työntekijät majoitetaan telakan parkkipaikan vieressä olevaan parakkikylään.
Teijossa toimitaan samalla tavalla.
Teollisuusliiton varapuheenjohtaja Turja Lehtonen sanoo Ylelle, että liitossa tiedetään Meyerin ongelmista, mutta niihin on vaikea puuttua.
– Ongelma on, että ulkomaalaiset eivät puhu. Heidät on peloteltu niin, että he eivät uskalla puhua.
Ongelma on myös Meyerin toiminnassa. Sen pitäisi puuttua asioihin saadessaan viranomaisraportteja. Teollisuusliiton yhteydenotot eivät ole johtaneet mihinkään.
Meyerin viestintäpäällikkö Tapani Mylly vastasi Ylen MOT:n haastattelupyyntöön sähköpostitse, että yhtiö ei missään tilanteessa hyväksy laitonta toimintaa sen enempää verkostossaan kuin omilta työntekijöiltäänkään.
Ei ratkaisua ilman joukkokanneoikeutta
Jaakko Lindforsilla on veronumeron käytön laajentamisen lisäksi kolme muuta ehdotusta tilanteen korjaamiseksi.
Hän kysyy, kuka työntekijä riskeeraisi työuransa ja mahdolliset säästönsä oikeusprosessiin tulemalla julkisuuteen oman tarinansa kanssa.
– Niinpä, ei kukaan. Asian todellinen laita ei kokonaan tule ratkeamaan ennen kuin ammattiyhdistysliikkeelle annetaan joukkokanneoikeus, jolla tuodaan epäkohdat päivänvaloon ja minimoidaan pienituloisen työläisen henkilökohtaiset riskit.
Toiseksi Lindfors ihmettelee, miten 2020-luvun Suomessa työnantaja saa dumpata palkkoja ja jäädä jopa kiinni alipalkkauksesta ilman, että työnantajaa voidaan yksiselitteisesti tuomita rikoksesta.
– Kynnys palkkojen dumppaamiseen on liian pieni niin kauan, kun alipalkkausta ei kriminalisoida.
Kolmanneksi Lindfors perää tuntuvia sanktioita.
– Jos kansainvälinen suuryritys jää kiinni työntekijöiden lähettämistä koskevan lain rikkomisesta, sikariportaassa lähinnä hymistään maksimissaan kymppitonnin laiminlyöntimaksulle. Maksun suuruus pitäisi tietenkin sitoa yrityksen liikevaihtoon. Kysymys kuuluu, miksei näin tehdä.
lehti 