Sibonisiwe Hlanze esittelee ylpeänä nukkumamattoa, jonka hän on tehnyt ”laadukkaimmasta kotoperäisestä kuidusta”.
Eswatinin (ent. Swazimaa) Lawubassa asuva Hlanze sai maton kutomiseen käyttämänsä likhwane-ruo’on ilmaiseksi. Hänen tarvitsi vain kävellä muutama metri kotoaan Lawuban kosteikolle sadonkorjuuaikana ja kerätä ruoko talteen.
Hlanze laskutti nukkumamatoista 100 Eswatinin lilangenia (n. 4,85 euroa) kappaleelta. Hyvänä satokautena hän ehti tehdä 15–20 mattoa.
– Nyt minulla ei enää ole aikaa kutoa mattoja, vaan korjaan vain ruokosadon ja myyn raakakuidun, Hlanze kertoo.
Hän ansaitsee 200 lilangenia ruokokimpusta, josta voi valmistaa mattojen lisäksi esimerkiksi koreja. Viime satokautena hän keräsi kymmenisen kimppua.
– Jotkut naiset mieluummin ostavat kuidun kuin menevät kosteikkoalueelle itse keräämään ruokoja. Heistä se on liian työlästä, Hlanze sanoo.
Lawuban kosteikon suojelukomitean sihteeri Nkhositsini Dlamini kertoo ansainneensa kosteikon ruokokuiduista tekemistään nukkumamatoista yhden sesongin aikana 23 000 lilangenia (n. 1 115 euroa). Hän myy käsityönsä Etelä-Afrikan Johannesburgissa, jossa maksetaan korkeampia hintoja kuin Eswatinissa – nukkumamatosta saa jopa 300 lilangenia.
– Lapseni pääsi yliopistoon, mutta ei saanut stipendiä. Käytin matoista saamani rahat lukukausimaksuihin, Dlamini selittää.
Kun ministeri huolestui
Kahdenkymmenenyhden hehtaarin kokoisessa kosteikossa kasvaa käsityötuotteiden materiaaleiksi soveltuvien ruokojen lisäksi kotoperäisiä lääkekasveja. Kyläläiset ovat raivanneet kosteikkoon karjan juomapaikan, ja myös kylän kasvitarha saa vetensä kosteikosta.
Vuosikymmen sitten yhteisö oli vähällä menettää arvoalueensa. Kosteikko oli rapautunut. Vuosien ajan karjan oli annettu laiduntaa siellä, ja sen seurauksena kosteikko oli menettänyt sienenkaltaisen kykynsä imeä vettä.
– Sieltä saatavan kuidun määrä kutistui merkittävästi. Lisäksi karjaa kuoli, kun eläimet juuttuivat mutaan, Dlamini muistelee.
Alueella asuva apulaispääministeri Themba Masuku päätti ryhtyä toimeen havaittuaan kosteikon menettäneen monimuotoisuuttaan. Kotoperäisiä kasveja, lintuja ja käärmeitä oli entistä vähemmän. Kosteikko oli myös kuivumassa.
Ministerin kehotuksesta ympäristövirasto hankki materiaalit aitoihin, joilla estettiin karjan laiduntaminen kosteikossa. Kyläläiset pystyttivät aidan – sen jälkeen kun ympäristövirasto oli valistanut heitä kosteikon hyödyistä.
Ei pelkkää taloudellista arvoa
– Kun ihmiset tietävät ja näkevät ympäristön suojelemisen hyödyt, heidän asenteensa ja toimintansa muuttuvat, ympäristöviraston ekologi Nana Matsebula sanoo.
Väite ei ole pelkkää mutua, sillä sitä tukee Pretorian yliopiston opiskelijan Linda Siphiwo Mahlalelan tekemä tutkimus.
Matsebula sanoo yhteisön myös tajunneen, että kosteikolla on kulttuurista arvoa koko kansakunnalle.
– Nukkumamatto tulee kosteikosta. Sen lisäksi, että sen päällä nukutaan ja istutaan, meidän kulttuurissamme ketään ei haudata ilman nukkumamattoa, Matsebula kertoo.
Ne kuuluvat myös perinteisten häiden perusrekvisiittaan.
Yhteisöä valistettiin myös kosteikon ekologisista eduista, kuten tulvantorjunnasta ja luonnon monimuotoisuuden varjelemisesta. Ne ovat tärkeitä ilmastonmuutoksen vaikutuksia lievennettäessä, sillä kosteikko vangitsee hiiltä jopa 50 kertaa enemmän kuin metsät.
– Kosteikot vievät maailman maa-alasta vain kolme prosenttia, mutta sitovat maailman hiilestä jopa kolmanneksen, Matsebula sanoo.
Lawuban kosteikon tila tällä hetkellä on hyvä, mutta rikolliset ovat alkaneet varastaa aitaa, joten kosteikon varjeluun tarvittaisiin jo valtionkin apua. Kyläyhteisöllä on edelleen ensisijainen vastuu alueen suojelusta.
uutiskirje 
