Perussuomalaisilla ja äärioikeistolla on pitkä yhteinen historia. Äärioikeistolaisuutta 2000-luvun alussa edustaneessa Suomen Sisussa ymmärrettiin, että omalla nimellä paikka eduskunnassa ei aukea.
Muutos muhi puoluekentän marginaalissa. Timo Soinin johtama perussuomalaiset oli nostanut vuoden 2003 vaaleissa paikkalukunsa yhdestä kolmeen ja mikä tärkeintä, koko maan viidenneksi suurin ääniharava oli julkirasisti Tony Halme. Hän oli saanut muutaman sivuroolin Hollywood-elokuvissa ja oli jonkinlainen show-painija. Näillä meriiteillä heltisi Helsingistä yli 16 000 ääntä.
Suomen Sisussa päätettiin tehdä puoluepolitiikkaa perussuomalaisten siivellä. Järjestö keräsi talvella 2007 kampanjarahoitusta perussuomalaisten listalla olleille puheenjohtajalleen Teemu Lahtiselle, Scripta-nimistä maahanmuuttovastaista blogia kirjoittaneelle Jussi Halla-aholle ja rasistisesta lehtikirjoittelusta tunnetulle helsinkiläisvaltuutettu Olli Sademiehelle.
Kun Kansan Uutisten Antero Eerola kysyi asiasta Soinilta, tämä vastasi pitävänsä hyvänä, että kyseisten ajatusten kannatus yhteiskunnassa mitataan.
– Minä olen demokraatti. Se on paras tapa integroida kaikennäköinen ajattelu.
Suomen Sisu veikkasi oikeaa hevosta. Sen jäseniä ei vielä valittu eduskuntaan, mutta perussuomalaiset kaksinkertaisti äänimääränsä ja nosti paikkamääränsä kolmesta viiteen.
Suomen Sisulla monta edustajaa
Nyt 13 vuotta myöhemmin.
Eduskuntaan seuraavissa vaaleissa noussut Halla-aho oli aluksi piikki Soinin lihassa. Nyt hän johtaa koko puoluetta ja Soini on Espoossa muistelmiaan kirjoittava huru-ukko, jonka harvakseltaan heittämiin täkyihin media silti tarttuu innokkaasti.
Suomen Sisu on eduskunnassa – perussuomalaisten siivellä. Sen paikallisjohtajia ovat kansanedustajat Mauri Peltokangas ja Juha Mäenpää. Jenna Simula on Sisun hallituksen jäsen.
Peltokankaan vaalipäällikkö Jarno Vähäkainu nousi äsken otsikoihin, kun hän kertoi Twitterissä Husuksi ja Suldaaniksi nimeämistään sioista ja puhui niiden viemisestä ”saunan taakse” ja ”uuniin”. Vähäkainu on Suomen Sisun Keski-Pohjanmaan-varapäällikkö.
Kansanedustaja Olli Immonen oli järjestön edellinen puheenjohtaja.
Suomen Sisun oikeistoradikalismia kuvaa järjestön puheenjohtajan Henri Hautamäen kirjoitus juhannuksen alla:
”Yliopistot ja koulujärjestelmät on puhdistettava epäkansallisesta vaikutuksesta, media on laitettava palvelemaan kansallisia tarkoitusperiä ja valtiollisten instituutioiden toimintatavat päivitettävä. Tämän jälkeen seuraava askel on aikaisempien sosiaalisten hierarkioiden korjaaminen, uusien rakentaminen sekä monikulttuurisuuskehityksen purkaminen ja siirtyminen kotouttamisesta kotiutuksiin.”
Ministerien kuvia ampumassa
Perussuomalaisia on ollut läsnä ja puhujina Kansallismielisen liittouman tilaisuuksissa. Sen johtaja Tero Ala-Tuuhonen istuu parhaillaan tutkintavankeudessa epäiltynä perussuomalaisten Keski-Suomen vaalipäällikön Pekka Katajan murhan yrityksestä.
Kansallismielisten ja isänmaallisten henkilöiden yhteistyöjärjestöksi itseään kutsuvan liittouman tilaisuuksissa on nähty natsitunnuksia.
Sen ”kesäleirillä” viime vuonna harjoitettiin tarkkuusammuntaa maalitauluihin, joissa oli juuri nimitetyn Antti Rinteen hallituksen ministerien kasvokuvia. Leirillä oli jäseniä myös perussuomalaisista, Soldiers of Odinista ja ainakin yksi myös korkeimman oikeuden viime viikolla kieltämästä kansallissosialistisesta Pohjoismaisesta vastarintaliikkeestä.
Perussuomalaiset on erottanut äärioikeistolaisia jäseniään, mutta puolueen epäviralliset siteet äärioikeistoon ovat niin tiukassa ja moninaiset, että lopullista ja täydellistä pesäeroa ei ole pystytty tekemään – jos on haluttukaan. Ja miten voisikaan, kun osa kansanedustajista on suorastaan äärioikeistojohtajia ja osa muista käy esiintymässä äärioikeiston tilaisuuksissa?
”Mutku persut uikutiuikuti!!”
Timo Soinin tiedossa oli, että äärioikeisto käyttää hänen puoluettaan astinlautana eduskuntaan ulkoparlamentaarisen toimintansa lisäksi. Soini ei välittänyt asiasta, koska kaikki keinot kelpasivat tiellä vaalivoittoon ja henkilökohtaiseen hillotolppaan.
Viis äänten laadusta kunhan niitä tulee paljon.
Perussuomalaiset on erottanut äärioikeistolaisia jäseniään, mutta puolueen epäviralliset siteet äärioikeistoon ovat niin tiukassa ja moninaiset, että lopullista ja täydellistä pesäeroa ei ole pystytty tekemään – jos on haluttukaan.
Jussi Halla-aho puolestaan maistaa omaa lääkettään. Koska perussuomalaiset on äärioikeiston ainoa mahdollinen väylä vaikuttaa politiikassa, puolue kerää jäseniksi ja piiriinsä tavallisten ihmisten lisäksi kaikenkarvaista sakkia, joka tuottaa kohuja viikko viikon jälkeen.
Jos perussuomalaiset olisi normaali puolue, Halla-aho joutuisi selittelemään puolet työajastaan toilauksia puolueessaan. Hän ei kuitenkaan ota kantaa vaan harrastaa whataboutismia silloin, kun ei itse heitä lisää bensaa liekkeihin.
Tai vastaa niin kuin viime viikolla: ”Mutku persut uikutiuikuti!!”
Kohti vaalivoittoa ja uusia kohuja
Perussuomalaisilla on jo kova vauhti kohti kuntavaaleja ja vaalivoitto käytännössä varma, koska viime vaalien tulos oli puolet nykyisestä gallupkannatuksesta, 8,8 prosenttia. Suomen kuntiin tulee paljon uusia perussuomalaisvaltuutettuja, joiden tempauksia ihmetellään seuraavat neljä vuotta.
Tuottavatko uudet voimat myös uuden kumouksen perussuomalaisissa? Onko Halla-aho heille tarpeeksi oikealla ja nuiva? Vai onko niin, että kun pirulle antaa pikkusormen, niin aina tulee joku vielä pirullisempi ja syö koko puolueen?
Ja miksi Halla-aho antaa vielä itseäänkin radikaalimpien törmäillä, jos he eivät uhmaa häntä itseään niin kuin nuorisojärjestö?
Syy on sama, miksi Soini sieti Halla-ahoa: vaalimatematiikka. Suurimman puolueen ja hallitustunnustelijan paikka voi ratketa erittäin pienellä marginaalilla. Viime vaaleissa ero SDP:n ja perussuomalaisten välillä oli 7 666 ääntä.
uutiskirje 
