Sosioekonomisen taustan merkitys on korostunut 2000 -luvulla osaamisen ja oppimisen taustatekijänä. Tämä käy ilmi apulaisprofessori Venla Berneliuksen selvityksestä, joka luovutettiin keskiviikkona opetusministeri Jussi Saramolle.
Jos kehitys säilyy nykyisen kaltaisena, riskinä on peruskoulun eriarvoistuminen tavalla, jossa lasten perhetaustan vaikutus tulevaisuuden mahdollisuuksiin voimistuu entisestään.
Tyttöjen osaaminen on keskimäärin parempaa kuin poikien. Selvityksessä havainnollistetaan, että heikosta sosioekonomisesta perhetaustasta tuleva tyttö on kuitenkin osaamisessaan keskimäärin puolen kouluvuoden osaamisen verran jäljessä vahvan sosioekonomisen perhetaustan omaavaa poikaa.
Saramon mukaan on huolestuttavaa, kuinka vahvasti perheiden väliset erot vaikuttavat oppimistuloksiin jo varhaiskasvatusikäisten lasten välillä.
– Tällä hetkellä jokaisen oma lähikoulu kuuluu Suomessa vielä maailman parhaiden koulujen joukkoon. Siitä on pidettävä kiinni ja pysäytettävä alueiden välisten erojen kasvu. Kaikkien koulujen tulee pysyä jatkossakin yhtä laadukkaina ja vetovoimaisina niin oppilaille kuin opettajille. Koulutuksen epätasa-arvon estäminen on aika nostaa etusijalle.
Selvityksen mukaan koulutuksellinen epätasa-arvo tihenee erityisesti kaupunkiseutujen naapurustoissa, joissa on paljon köyhyyttä tai sosiaalisia ongelmia. Alueelliset erot näkyvät sekä henkilökunnan kasvavana työkuormana että lasten korostuneena tuen tarpeena ja heikompina kouluvalmiuksina.
Myönteinen erityiskohtelu tarpeen
Tällä hetkellä jo reilusti yli kolmannes kouluikäisistä lapsista ja nuorista asuu yli 100 000 asukkaan kaupungeissa.
Yksin Helsingin, Espoon ja Vantaan alueella asuu yli puolet kaikista vieraskielisistä kouluikäisistä. Koulutuksen kansallinen tulevaisuus ja maahanmuuttotaustaisen väestön kiinnittyminen suomalaiseen koulutusjärjestelmään ja työmarkkinoille ratkaistaan yhä suuremmalta osin kaupungeissa.
Selvittäjät esittävät keinoja myönteisen erityiskohtelun mahdollisuuksiin eriarvoistumisen vähentämiseksi sekä peruskouluissa että varhaiskasvatuksessa. Esimerkiksi OECD suosittelee koulujen rahoituksen painottamista, eli tasa-arvorahoituksen hyödyntämistä, heikosta sosioekonomisesta taustasta tulevien oppilaiden mahdollisuuksien tasa-arvon parantamiseksi.
Selvityksen mukaan tuki on järkevää kohdentaa koko koululle, koska segregaatio tuottaa haasteita koko kouluyhteisölle. Myönteisen erityiskohtelun resursointi voi torjua myös opettajasegregaation riskiä varmistamalla riittävät resurssit koulujen ja varhaiskasvatuksen työhön ja opettajien jaksamiseen.
Tasa-arvorahaa jaossa
Saramon mukaan selvityksen viesti tasa-arvorahan vaikutuksista on olennaisen tärkeä koulutuksen kehittämiselle.
– Tätä työtä viemme vahvasti eteenpäin Oikeus oppia -ohjelmassa. Parhaillaan kuntien haettavana on 67,2 miljoonaa euroa opetuksen tasa-arvon ja laadun kehittämiseen.
Selvittäjät toteavat, että tasa-arvoa vahvistavien ratkaisujen pohjaksi tarvitaan kattavaa ja systemaattista seurantatietoa lasten ja nuorten perhetaustojen ja kielitaustan yksikkökohtaisesta eriytymisestä. Tällä hetkellä kansallisia ja paikallisia toimia jarruttaa osin tiedon puute.
Koulusegregaation ehkäisy ja asuinalueiden hyvinvoinnin ja koulutuksellisten mahdollisuuksien kannattelu vaatii myös yli sektorirajat ylittävää yhteistyötä ja koulunäkökulman ottamista huomioon osana kaupunkisuunnittelua. Koulujen potentiaali alueellisessa kehittämistyössä ja yhteisön hyvinvoinnin kannattelussa tulisi tunnistaa nykyistä paremmin.
Venla Berneliuksen selvitys on tilattu Oikeus oppia -ohjelman työryhmätyön taustaksi ja tutkimukselliseksi pohjaksi.
uutiskirje 
