Ennen kuin Zimbabwe meni koronasulkuun, Grace Mashingaidze, 27, osallistui Hararessa ihmiskaupan uhreille tarkoitettuihin työpajoihin, joita järjesti uhreja avustava kansalaisjärjestö.
Mashingaidze kuului nuorten ihmiskaupasta selviytyneiden naisten ryhmään ja sai monenlaista apua: neuvontaa, psykososiaalista tukea ja omavaraisuustaitojen opetusta. Viimeksi mainittu oli erityisen tärkeää, sillä nuorten naisten on vaikea ansaita elantoa maassa, joka on tukahtumassa nuorisotyöttömyyteensä.
– On ollut rankkaa sen jälkeen, kun meitä kiellettiin osallistumasta työpajoihin ja koulutuksiin koronaviruksen takia. Ymmärrän, että turvallisuus on tärkeintä. Mutta en tiedä, miten oikein selviydyn, Mashingaidze sanoo.
Ihmiskauppiaan Mosambikiin asti rahtaaman Mashingaidzen tavoitteena on kouluttautua, jotta saisi elannon itselleen ja kolmivuotiaalle pojalleen. Koronasulku on merkinnyt, että hänen elämänsä on seisahtunut paikoilleen.
Ihmiskauppiaiden uhrien kanssa työskentelevät järjestöt eivät rohkene uhmata virallisia rajoituksia, vaikka avun tarve olisi valtava.
– Koronaviruksen vuoksi ihmiskauppiaiden uhrit menettivät mahdollisuuden henkilökohtaiseen, kasvokkain tapahtuvaan neuvontaan sekä elannon hankkimiseen. Viikoittaiset terapiaistunnot soivat heille omaa ’minäaikaa’, ja he olivat myös mukana monenlaisessa taloudellisessa toiminnassa, pienyrityksissä, ostamassa ja myymässä vihanneksia, leipomassa kakkuja ja niin edelleen, ihmiskaupan uhrien kanssa työskennellyt Dadirai Chikwekwete kertoo.
Aiemmin kukoistaneet kotiyritykset ovat kärsineet rajoituksista.
– Jotkut olivat käyttäneet kaikki tulonsa tehdäkseen koulupukuja. Räätälit olivat viettäneet unettomia öitä ja valmistaneet vaatteita, jotka sitten koulujen sulkeuduttua jäivät heidän käsiinsä. Heillä on pinkoittain koulupukuja, joista asiakkaat eivät halua maksaa etukäteen ja sovittamatta, Chikwekwete selittää.
Zimbabwessa koronasulku iski rajuimmin niihin, joilla ei monesti ole ollut muuta vaihtoehtoa kuin rikkoa rajoituksia. Zimbabwen poliisin mukaan vuoden 2020 neljän ensimmäisen sulkukuukauden aikana pidätettiin yli 100 000 ihmistä koronarajoitusten rikkomisesta. Suurin osa oli katukaupasta riippuvaisia naisia.
Mashingaidze ei kuitenkaan halua ottaa tätä riskiä.
– Olen jo kokenut ihmiskaupassa sen verran, etten halua mitään hankaluuksia lain kanssa. Tilanteeni oli lähes epätoivoinen jo ennen koronaa. Nyt vain rukoilen, että pandemia loppuisi pian ja me pääsisimme jatkamaan elämäämme, hän sanoo.
Grace Mashingaidze ei turvallisuussyistä esiinny jutussa omalla nimellään.
uutiskirje 
