Olen kirjoittanut aiemmat kolumnini aina yhteiskunnallisista polttavista aiheista. Olen nostanut esiin luonnon hätää, monimuotoisuuden katoamista, uhkakuvia – tärkeimpiä mahdollisia aiheita, jotka on täytynyt nostaa esiin. Nyt haluan kertoa vastapainosta huolille, monimuotoisuuden kokemuksesta, jota olen saanut viime viikkoina kokea merellisessä kehdossa ulkosaariston saarella nimeltä Nötö.
Baldur on muinainen pohjoisen jumala, ilon, puhtauden, auringon ja rauhan jumala, Odinin poika. Baldur on myös meritie, eli yhteysalus ulkosaaristoon Utön, Jurmon, Aspön, Berghamnin ja Nötön saarille. Baldurin kannella raikas tuuli pyyhkii huolet pois kasvoilta ja saaristo alkaa vaikuttaa kehoon, mieleen ja sydämeen yhtä aikaa sekä voimistavasti, että rauhoittavasti.
Perillä Nötön saaressa eivät autot hurise, eikä kaupungin valot häiritse. Tuntuu kotoisalta. Ajattomuus kutsuu haaveilemaan. Merikotka kaartaa yli, joutsen kiihdyttää liitoon suuret sulat ilmaa äänekkäästi halkoen, haarapääskyt pyydystävät itikoita kilpaa, kunnes pysähtyvät sähkölangalle pitämään juttelutauon. Kukkien väriloisto on ihmeellinen! Näen paljon kasveja, joita en tunnista, toisin kuin mantereella. Monimuotoisuus, jonka katoamista olen kyynelsilmin seurannut, ympäröi minut. Olen löytänyt taivaan maan päällä! Olen saapunut kotiin. Elämä laulaa tuulessa, tihkuu kallion halkeamasta ja täyttää ympäröivän maailman.
Istun kalliolla ja näen miten taivas ja maa kohtaavat horisontissa. Väliin jäävä usva pehmentää rajapinnan. Toisinaan laskevan auringon säteet vaihtavat maailman värit.
Mietin, miksi jarrutamme kestävää hyvinvointia ja pidämme hermostuneesti kiinni siitä jämähtäneestä tilasta, jota kutsumme kehitykseksi, joka vain vie meitä kauemmas todellisen kauneuden ääreltä? Kysyn, mitä on kesäyö ilman satakieltä? Mitä onkaan niitty, ilman kukkien värikylpyä ja leikkiviä perhosia? Lintukato ja hyönteiskato ovat todellisia ilmiöitä nykyajassa. sellaista menetystä ei voi rahassa mitata.
Koen suurta kiitollisuutta tästä mahdollisuudesta kokea todellisen monimuotoisuuden läsnäolo. Samalla tiedostan, että olen astunut kuplaan, joka on kuin muisto lapsuuteni ajoista.
Luonto huutaa nyt apua ihmiseltä, joka on sitä jo korvaamattomasti satuttanut. Sinä olet se ihminen, joka voi vastata tuohon kutsuun ja nousta puolustamaan luonnon kauneutta! Tämän kolumnin myötä haluan toivottaa kaikille lukijoille ihmeellistä kesää! Kutsun teitä lähtemään luontoon, kokemaan monimuotoisuuden ihmettä, avaamaan sydämen luonnolle.
uutiskirje 