Sunnuntaivieras: Helsinki saa kovaa kokoomuslaista talouspolitiikkaa ajavan pormestarin – ulkoistamispaineet kasvavat

Helsingin elokuussa valittava pormestari, kokoomuksen Juhana Vartiainen, näyttää kovalla kädellä johtanutta Jan Vapaavuorta leppoisammalta.

Tuleva pormestari ajelee taitettavalla polkupyörällä, pitää kaupunkilaisten moikkailemisesta ja on valmis diskuteeraamaan kaupunkilaisten, poliitikkojen ja hallinnon kanssa.

Vartiaisen ajatukset talouspolitiikasta ja työelämästä ovat kuitenkin kovaa kokoomuslaista ydintä.

Hallitus on saanut kuulla kunniansa velkaantumisesta. Hänelle on ongelma, että työvoimapolitiikasta on vuosikymmeniä sovittu työmarkkinajärjestöjen kesken.

Ollaan siis pitkälti perussuomalaisilla linjoilla tai päinvastoin perussuomalaiset ovat kosiskelleet kokoomusta.

Vaaliyönä Vartiainen perehtyi Helsingin taseeseen kaupungin äänikuningattaren, kokoomuksen varapuheenjohtaja Elina Valtosen kanssa.

Yllätys ei olekaan, että juuri Vartiainen ja Valtonen, kovaa kokoomuslaista talouspolitiikkaa valtakunnan tasolla ajavat poliitikot puhaltavat yhteen hiileen.

Kokoomuksen pormestarisotkun jälkimainingeissa Kirsi Pihan vetäydyttyä pormestariehdokkuudesta Valtonen hyppäsi – vastoin aikaisempaa ilmoitustaan – ehdokkaaksi turvaamaan kokoomuksen pormestarin paikan.

Entinen demari ja maltillisesti vaaleissa menestynyt Vartiainen ei ollut paras mahdollinen ehdokas. Valtonen takasi niiden kokoomuslaisten äänet, joille entinen demari oli mahdoton vaihtoehto.

Pormestariakin suurempi äänimäärä tuo Valtoselle valtaa kokoomusryhmässä, ja hän myös käyttää sitä.

Tulevan pormestarin viesti mediassa vaalien jälkeen oli selkeä: ”Vihaan julkisten varojen tuhlausta.” Veroja voidaan alentaa, ja siten lisätä kaupunkilaisten ostovoimaa.

Kukapa haluaisi tuhlata? Ja kukapa ei haluaisi parantaa julkisten resurssien käyttöä, kuten Vartiainen viestittää. Säästämisen kääntöpuoli – yhdistettynä verojen alentamiseen – tarkoittaa palvelujen leikkaamista.

Kokoomuksen Valtonen ilmoitti haluavansa tehdä tilaa ”modernisoinnille”:

 ”Helsingissä pitää miettiä, mitä kaupungin täytyy tehdä itse, minkä yritykset voisivat hoitaa ja mitä toimintoja voisi myydä kokonaan.”

Äänimäärä tuo sananvaltaa, jota Valtonen ei varmasti epäröi käyttää. Kokoomus on ajanut Helsingissä palvelujen ulkoistamista sinnikkäästi – vaalikaudesta toiseen.

Kokoomus sai vahvan mandaatin. Ero seuraavaksi suurimpiin vihreisiin on vajaa kuusi prosenttiyksikköä. Kolmantena pysyneisiin demareihin eroa – kaksi paikkaa menettäneellä – kokoomuksella on jo yli 11 prosenttiyksikköä.

Kokoomus saa tahtoessaan koottua porvariblokin Helsingissä perussuomalaisten, RKP:n, Harkimoiden Liike Nytin, keskustan ja kristillisten kanssa.

Tämä koalitio on niin arvaamaton ja rikkonainen, ettei kokoomus voi laskea tämän varaan kuin yksittäisissä asioissa.

Talouspolitiikassa nämä oikeistopuolueet voivat hyvinkin löytää toisensa, vaikka Vartiainen on vakuuttanut tekevänsä yhteistyötä kaikkien kanssa.

Vaalien jälkeen Vartiainen totesi: ”Minusta on tosi hyvä, että kokoomus on suurin ja pormestaripuolue kaupungissa, jossa on puna-vihreärintama. Se ylläpitää tasapainoa.”

Vasemmiston kannalta on hyvä, että Vartiaisen vastavoimaksi valitaan vahvoja apulaispormestareita – vasemmiston Paavo Arhinmäki ja demareiden Nasima Razmyar.

Apulaispormestarien rooli muuttuu parempaan suuntaan. Myös varapormestarit ottavat – mutta myös saanevat – edelliskautta enemmän valtaa.

Paljon on kuitenkin kiinni, miten punavihreät kykenevät tekemään yhteistyötä ja viemään asioita läpi.