Puhtaasti kaupallisen median lisäksi Suomessa on ollut laaja joukko Julkisen sanan neuvoston laatimiin Journalistin ohjeisiin sitoutuneita lehtiä, joiden taustalla on aatteellinen taho. Viime vuosina näissä on käynyt katoa. Vihreät lakkauttivat puoluelehtensä. Ylioppilaslehti on kadonnut niin Vaasan, Itä-Suomen kuin Aalto-yliopiston ylioppilaskunnasta. Suurista järjestöistä Partio on lakkauttanut journalismiin sitoutuneen lehtensä.
Taustalla on lähes koko alaa koettelevia taloudellisia vaikeuksia, jotka johtuvat pitkälti mainosmyynnin pienentymisestä. Taloudellisten syiden lisäksi lehtien lakkauttamisia on kuitenkin perusteltu tavoilla, joissa näkyy, ettei journalismin voimaa täysin ymmärretä.
Olen aiheesta keskustellessani huomannut, että journalismista leikatessa toistuvat niin puolue-, ylioppilas-, kuin järjestölehtien kohdalla samanlaiset ajatusmallit. Usein toistuva ajatus on, että journalistisesta julkaisusta säästyvät rahat voidaan käyttää organisaatiota paremmin palveleviin tarkoituksiin. Journalismin hintaa ja tehokkuutta verrataan erityisesti viestintään. On esimerkiksi sanottu, että viestinnällä voidaan journalismia paremmin rakentaa yhteisöllisyyttä.
Kun journalismia verrataan viestintään, ei mielestäni kuitenkaan osata ottaa huomioon journalismin maailmaa muuttavaa voimaa. Journalismilla saadaan tietoa asioista, joista muuten ei tiedettäisi. Journalismi muokkaa todellisuutta tavalla, mikä ei viestinnälle tai mainosjulkaisuille ole ikinä mahdollista. Journalistiset julkaisut eivät välitä suoraan puolueohjelmien tai linjapaperin kantoja, mutta tuottamalla ja levittämällä tietoa, havaintoja ja näkökulmia, ne muuttavat maailmaa tavalla, jota ei voi korvata millään muulla keinolla.
Kun erilaiset aatteelliset tahot luopuvat journalismista, ne siis luopuvat yhteisöllisyyden rakentajan ja jäsenpalvelun lisäksi keinosta muuttaa ympäröivää maailmaa. Tätä vasten päätökset lakkauttaa journalistinen media näyttäytyy oudossa valossa, oli kyse puolueesta, aatteellisesta yhdistyksestä tai ylioppilaskunnasta. Ne kun ovat olemassa muuttaakseen maailmaa ja journalismista luopuminen tarkoittaa luopumista tärkeästä keinosta muutoksen saavuttamiseksi.
Journalismin korvaamista viestinnällä voi verrata siihen, että ihmisten kohtaaminen tapahtumissa haluttaisiin korvata viestinnällä. Onhan viestintä usein yksinkertaisempaa toteuttaa kuin tapahtumat. Mutta ihmisten tapaamisessa on arvoa, jota ei voida saavuttaa viestinnällä. Sama pätee journalismiin. Journalismista luopumista on helppo perustella viestinnän tehokkuudella. Tällöin kuitenkin ollaan unohdettu se, että journalismi muokkaa maailmaa tavalla, jota ei voida korvata.
Kirjoittaja on Ylioppilaslehteä julkaisevan osakeyhtiön hallituksen puheenjohtaja.
lehti 