Näennäisyrittäjyydestä on puhuttu erityisesti alustatalouden ongelmana, mutta erilaiset tavat muuntaa palkkatyötä yrittäjyysmuotoon leviävät myös muille aloille. Viime kesänä Oulussa toistasataa nuorta houkuteltiin töihin korjausrakentamisen piiriin niin sanotun kevytyrittäjän statuksella ilmeisesti vailla tietoa siitä, mitä yrittäjämuotoinen työnteko tarkoittaa. Meidän on herättävä siihen, että ilmiö voi levitä periaatteessa mihin tahansa työhön.
Ei ole oikein, että työntekijä joutuu itse vastaamaan työnteon riskeistä ja kustannuksista ilman yrittäjän vapautta päättää työstään tai mahdollisuutta hyötyä taloudellisesti yhtiön kasvusta. Ilman työsopimusta oikeus sairauslomaan, vuosilomaan ja ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan puuttuu, ja myös eläkekertymä uhkaa jäädä heikoksi. Myös työsuojeluvalvonta vaikeutuu, kun toimitaan näennäisesti yrittäjinä.
Yrittäjyys on varteenotettava tapa tehdä työtä ja kunnioitettava elämänvalinta. Kuitenkin tosiasiallisesti työsuhteen kriteerit täyttävä työ on teetettävä työsuhteessa. Näennäisyrittäjyys ei saa olla tapa kiertää työnantajavastuita ja vääristää kilpailua.
Marinin hallituksen ohjelmassa on linjattu, että työelämän epävarmuuden vähentämiseksi työsopimuslain työsopimuksen käsitettä täsmennetään siten, että työsopimussuhteen naamiointi muuksi kuin työsopimukseksi estetään. Lainsäädännön muutostarpeita on tarkoitus selvittää työn murroksen näkökulmasta huomioiden itsensätyöllistäjät, jakamis- ja alustatalous, uudet työn teettämisen muodot ja osuuskunnat.
Myös Euroopan komissio on herännyt ongelmaan ja esitti viime viikolla niin sanotun työsuhdeolettaman käyttöönottoa. Tämä tarkoittaisi todistustaakan siirtymistä yrityksille siten, että niiden tulisi osoittaa ”kumppaneidensa” olevan tosiasiallisesti itsenäisessä asemassa toimivia yrittäjiä.Muussa tapauksessa he olisivat työsuhteessa. Tämän kaltaisia uusia sääntelyratkaisuja on tarpeen edistää kiireellisesti niin kansallisella kuin Euroopan tasolla.
Kirjoittaja on sosiaali- ja terveysministeri.
lehti 