Pahentunut koronatilanne on jälleen kaivanut esiin konditionaali-ihmiset. Sosiaalisen median palvelut ovat täyttyneet kommenteista, joissa on kerrottu, miten pandemiaa olisi pitänyt hoitaa.
Pääviesti on yleensä ollut, että sitä ei ainakaan olisi tullut hoitaa niin kuin Suomen hallitus on koronakriisiä hoitanut. Ei siinä mitään, kritiikkiä on aina hyvä esittää eikä hallitus ole virheiltä välttynyt.
Avattiinko yhteiskunta liian aikaisin? Siltä näyttää. Olisiko pitänyt reagoida aiemmin omikron-muunnoksen leviämiseen? Ehkä. Lähes kaikilla kommentoijilla on se autuas tilanne, että päätöksiä ei tarvitse tehdä.
Jonkin verran huvittavaksi tuli esimerkiksi arviointi Krista Kiurun kohdalla. Kun peruspalveluministeri oli pitkään julistettu lähes kelvottomaksi ihmiseksi, nousi Kiuru yhtäkkiä jälleen ”kunnon jämäkäksi johtajaksi”.
Syynä oli se, että yleinen mielipide kääntyi kannattamaan ”kovia koronatoimia”. Silloin aiemmissa mielipiteissään pysynyt Kiuru näytti taas hyvältä.
Julkinen keskustelu on usein hyvästä, mutta koronapandemia on näyttänyt, mihin se pahimmillaan voi johtaa. Sosiaalisen median alustoilla leviävät niin valheet, salaliittoteoriat kuin väkivaltafantasiatkin.
Kun pandemia joskus toivottavasti päättyy, riittää tutkijoilla perattavaa. Miten ääriajattelu nousi marginaaleista kovempaan suosioon?
Kuten opetusministeri Li Andersson on sanonut, koronakriisi on aiheuttanut valtavan tarpeen hyvinvointipalveluille. Pelkästään nuorten pahoinvointi on kasvanut valtavasti.
Samalla tulee kuitenkin tutkia ja tarttua siihen, miten niin moni on ollut valmis hyppäämään salaliittoteorioiden maailmaan. On mielenkiintoinen ajankuva, että sisällissodasta koronan yhteydessä puhuva yksinäinen kansanedustaja hukkuu kukkalähetyksiin eduskunnassa.
Tulevaisuudessa tulee varmuudella uusia pandemioita. Senkin vuoksi koronan opetukset pitää käydä tarkkaan läpi. Niihin kuuluu myös se, onko hyvin rajujen rajoitusten toteuttaminen liian helppoa.
Päätoimittaja
lehti 