Nykyisen hallituksen suurin koulutusuudistus oli oppivelvollisuuden pidentäminen ja maksuttoman toisen asteen toteuttaminen. Käänne koulutukseen panostamiseksi oli merkittävä, sillä kahden edellisen porvarijohtoisen hallituksen aikana koulutuspanostukset laskivat. Suomen lisäksi sama tapahtui vain Venäjällä, Kreikassa ja Sloveniassa.
Suomi on tippunut koulutukseen käytettyjen panosten vertailussa OECD-maiden keskiarvon alapuolelle.
Useimmissa maissa koulutuspanostuksia lisättiin merkittävästi vuosina 2012–2018, kirjoittavat Etlan tutkimuspäällikkö Hanna Virtanen ja Laboren tutkimusohjaaja Hannu Karhunen tänään julkaistavassa lapsiasiavaltuutetun kertomuksessa .
Lapsiin ja nuoriin kohdistuvien koulutuspoliittisten toimenpiteiden tulisi perustua tutkittuun tietoon ja niiden vaikutuksia tulisi arvioida huolellisesti myös jälkeenpäin, tutkijat toteavat.
Heidän mukaansa uudistusten taustalla ollut tietopohja näyttäytyy osin heikkona, eikä reformien vaikutuksia ole seurattu tai arvioitu huolellisesti.
– Oppivelvollisuuden laajentaminen on yksi harvoista koulutuksen reformeista, jonka vaikutuksista on tarjolla kohtuullisen paljon tutkimusnäyttöä. Sen vaikutuksista laadittiin varsin kattava jälkiarviointisuunnitelma jo lainsäädäntövaiheessa. Koulutuskentällä on sen sijaan toteutettu useita muita reformeja ja pienempiä hankkeita, jotka eivät ole pohjautuneet tutkittuun tietoon ja joiden tavoitteita ei määritelty selkeästi, toteaa Etlan Virtanen.
Tutkijoiden mukaan koulutuksen kokonaisresursseja on lisätty parin viime vuoden aikana, mutta lisäykset eivät ole riittäneet paikkaamaan aiemmin tehtyjä menoleikkauksia.
Oppivelvollisuusuudistus myönteinen poikkeus
Opetusministeri Li Anderssonin (vas.) läpiviemä oppivelvollisuusuudistus kohtasi lain säätämisvaiheessa ankaraa vastustusta opposition taholta. Lapsiasiavaltuutetun kertomuksen mukaan reformi puuttui merkittävään koulutuspolitiikan haasteeseen. Nuoremmistakin ikäluokista edelleen noin 15 prosenttia jää ilman peruskoulun jälkeistä tutkintoa, eikä yhdeksän vuotta peruskoulutusta riitä nyky-yhteiskunnassa pärjäämiseen.
Toisin kuin oppositio väitti, kansainvälisen tutkimuksen mukaan oppivelvollisuuden laajentaminen on tehokas keino lasten koulutustason nostamiseen ja hyvinvoinnin edistämiseen, kertomuksessa todetaan.
”Tutkimusten mukaan oppivelvollisuusiän nostaminen muun muassa lisää nuorten osallistumista koulutukseen, parantaa työllisyyttä sekä vähentää rikollisuutta ja köyhyyttä. Myös suomalaisilla aineistoilla tehdyt analyysit osoittavat varsin selkeästi, että koulutuksen keskeyttävät nuoret hyötyisivät siitä, että he jatkaisivat opintojaan pidempään.”
Kertomuksessa suitsutetaan oppivelvollisuuden olevan myös tärkeä signaali alle 18-vuotiaille lapsille siitä, että heidän paikkansa on edelleen koulutuksessa. Yhteiskunnan ei pidäkään laittaa nuoria tekemään päätöksiä, joita he eivät ole valmiita tekemään.
Uudistus toi kunnille ja opetusviranomaisille uusia velvollisuuksia huolehtia siitä, että kaikilla nuorilla on paikka, jossa he voivat suorittaa velvollisuuttaan. Aiemmin vastuu koulutuspaikan etsimisestä on ollut enemmän nuoren harteilla.
”Tämä on voinut vaatia sellaista aloitteellisuutta, jota syrjäytymisvaarassa olevilla lapsilla ei välttämättä ole.”
Sipilän hallituksen katastrofi
Lähes päinvastainen tapaus oli edellisen opetusministerin Sanni Grahn-Laasosen (kok.) luotsaama ammatillisen koulutuksen reformi vuonna 2018. Sen tavoitteet ammatillisen koulutuksen työelämävastaavuuden ja työpaikoilla tapahtuvan oppimisen lisäämiseksi eivät toteutuneet kahdesta syystä.
Ensimmäinen oli se, että työpaikoilla ei tavallisesti ole ajallisia eikä pedagogisia resursseja nuorten oppimisen tukemiseen ja nuorten ohjaus voi olla hyvinkin puutteellista.
Toinen olivat samaan aikaan tehdyt koulutusleikkaukset. Uudistuksen tarkoituksena oli opettajien jalkautuminen aiempaa enemmän työpaikoille ohjaamaan oppimista. Leikkausten takia tämä ei onnistunut.
Suurimpien koulutusleikkausten kohteena on ollut juuri ammatillinen koulutus. Etla arvioi vuonna 2017, että ammatillisen koulutuksen leikkaukset olivat tuolloin 12 prosenttia, kun vertailukohtana oli vuoden 2019 menotaso ilman leikkauspäätöksiä.
”Usein vielä alaikäisten opiskelijoiden kehityksen ja opintojen etenemisen kannalta on erittäin vahingollista jäädä yksin ilman tarvittavaa tukea ja ohjausta”, kertomuksessa todetaan.
Lyhytnäköistä, vahingollista työllisyydelle
Kertomuksessa ammatillisen koulutuksen leikkauksia pidetään erityisen huolestuttavina, koska ne kohdistuvat suuremmassa syrjäytymisriskissä oleviin nuoriin. Ammatillinen koulutus on tyypillisempi valinta esimerkiksi niiden lasten joukossa, jotka ovat menestyneet keskimääräistä heikommin aiemmissa opinnoissaan.
”Koulutusresurssien karsiminen haavoittuvammassa asemassa olevilta nuorilta on lyhytnäköistä politiikkaa ja sillä voi olla merkittävä negatiivinen vaikutus lasten hyvinvointiin ja tulevaisuuteen”, artikkelissa todetaan.
Siinä myös arvostellaan uudistuksen lähtökohtaa, että työpaikoilla tapahtuva käytännönläheinen oppiminen parantaa työllisyyttä. Näin voi käydä lyhyellä aikavälillä, mutta pitkällä aikavälillä työllisyys paranee heikommin, koska yleissivistävä ja teoreettinen osaaminen luo paremmat mahdollisuudet osaamisen kehittämiseen ja päivittämiseen myöhemmin työuralla.
Lapsiasiavaltuutetun kertomuksessa arvostellaan myös Juha Sipilän (kesk.) hallituksen peruskoulu- ja varhaiskasvatusuudistuksia, joista jälkimmäiset nykyinen hallitus on peruuttanut.
uutiskirje 