Tällä viikolla Ison-Britannian pääministeri Liz Truss voi vetää rastin seinään: hänen hallituksensa on torstaina ollut vallassa kuukauden päivät. Truss ja hänen valtiovarainministerinsä Kwasi Kwarteng eivät voi kuitenkaan huokaista helpotuksesta, sillä Iso-Britannian yhteiskunta on kriisiytymässä kovaa vauhtia.
Ilman jarruja päin seinää
“Italian sijaan Iso-Britannia on Euroopan varsinainen kriisimaa”, twiittasi poliittisen talouden tutkija Antti Ronkainen viime viikolla.
Jopa The Economist kirjoitti, että Kwartengin budjetti aiheutti “peruuttamatonta vahinkoa” maan taloudelle.
“Kun näin [Boris] Johnsonin seuraajakandidaattien PM-kampanjat, ajattelin että Johnsonia tulee vielä ikävä, mutta en olisi arvannut että Truss, Kwarteng ja [Englannin keskuspankin pääjohtaja Andrew] Bailey saavat tällaisen full tilt boogien aikaan parissa viikossa”, Ronkainen tiivisti.
Sanvalinta “full tilt boogie” on kieltämättä hyvä kuvaamaan brittien tilannetta. Viimeisin niitti kaaokselle oli valtiovarainministeri Kwasi Kwartengin esittelemä “minibudjetti” eli käytännössä lisätalousarvio.
Minibudjetissa luvattiin kymmenien miljardien puntien veronalennuksia sekä leikkauksia sosiaaliturvaan. Minibudjetin julkistamisen jälkeen Lontoon pörssin FTSE 100-indeksi tärähti 232 pistettä alaspäin ja ruoan hinnan inflaatio kohosi yli 10 prosenttiin. Punnan arvo on romahtanut, valtionvelan korot ovat nousussa ja tavallisten ihmisten sähkö- ja lämmityslaskut kohoavat taivaisiin. Jopa kansainvälinen valuuttarahasto IMF on kritisoinut brittihallituksen talouspolitiikkaa.
Englannin keskuspankki joutui viime viikolla viheltämään hallituksen pelin poikki ja ostamaan 65 miljardin punnan edestä valtion lainapapereita, koska muuten Britannian valtionlainoihin sijoittaneet eläkeyhtiöt olisivat kaatuneet. Eläkeyhtiöt ovat sijoittaneet miljarditolkulla valtion velkakirjoihin, koska niitä on pidetty vakaana ja ennustettavana sijoituksena.
Tämän viikon maanantaina Kwarteng pakitti hieman ja perui suunnitelmansa poistaa 45 prosentin korkein veroaste kaikkien rikkaimmilta.
Rikkaimpien veroalen perumisen jälkeenkin Trussin hallitus on kuitenkin edelleen tekemässä 43 miljardin punnan veroalennukset, joiden jättämä aukko valtiontalouteen paikataan velkarahalla.
Jopa yleensä oikealle kallellaan oleva talouslehti The Economist kirjoitti, että Kwartengin budjetti aiheutti “peruuttamatonta vahinkoa” maan taloudelle.
Labour on suosittu, Starmer ei
Kaiken tämän sekoilun keskellä oppositiolla, eli Ison-Britannian työväenpuolue Labourilla menee oikein mukavasti, kiitos kysymästä.
Syyskuun lopulla tehdyn kannatusmittauksen mukaan työväenpuoluetta äänestäisi nyt 54 prosenttia kyselyyn vastanneista, kun taas konservatiivien kannatus on vajonnut 21 prosenttiin. Se tarkoittaa 33 prosenttiyksikön kaulaa Labourille.
Jos britit menevät näillä luvuilla seuraaviin parlamenttivaaleihin, on Labourin johtaja Keir Starmerilla syytä hymyyn. Starmer voi hyvinkin jäädä historiaan kaikkien aikojen menestyneimpänä työväenpuolueen johtajana.
Työväenpuolueen kaikkien aikojen suurin vaalivoitto oli vuonna 1945, II maailmansodan ollessa vielä käynnissä Tyynellämerellä. Tuolloin Clement Attleen johtama Labour sai 47,7 prosenttia äänistä ja 145 paikan enemmistön alahuoneeseen. Itsensä Winston Churchillin johtamat konservatiivit saivat vuonna 1945 36,2 prosenttia äänistä.
Aivan huoletta ei Starmerkaan voi silti valssata kohti varmaa vaalivoittoa, sillä vaikka kansalaisilla ei ole juuri luottoa Trussin konservatiiveihin, ei sitä löydy myöskään Starmerin Labourille.
YouGov-tutkimusyhtiön kyselyjen mukaan 62 prosenttia briteistä on tyytymättömiä Trussin hallitukseen, mutta saman yhtiön mukaan 54 prosentilla kansalaisista on “vain vähän” tai “ei ollenkaan” luottoa Labourin kykyyn hoitaa maan nykyistä elinkustannuskriisiä.
Starmer itse on edelleen Trussia tai edellistä pääministeri Boris Johnsonia suositumpi, mutta jopa esimerkiksi työväenpuolueen edellinen johtaja Jeremy Corbyn on gallupeissa Starmeria suositumpi.
Vain 30 prosenttia briteistä pitää Starmeria luotettavana, kun taas 40 prosenttia pitää häntä epäluotettavana. 46 prosentin mielestä Starmer on heikko ja vain 20 prosentin mielestä Starmer on vahva.
Ison-Britannian parlamenttivaalit on määrätty pidettäväksi seuraavan kerran viimeistään tammikuussa 2025. Jos mitään radikaalia ei tapahdu, menevät britit todennäköisesti äänestämään Sir Keir Starmerista pääministeriä – neniänsä pidellen.
Omat koirat voivat purra
Ison-Britannian historian lyhyin pääministerikausi oli torypuoluetta edustaneella George Canningilla. Canning oli pääministerinä vain 119 päivää vuonna 1827.
Jos Truss on vielä virassaan tammikuun neljäntenä päivänä vuonna 2023, Canningin ennätys säilyy voimassa. Huipulla kuitenkin tuulee.
Lähes puolet briteistä on kyselytutkimusten mukaan sitä mieltä, että Trussin pitäisi erota virastaan alle kuukauden jälkeen.
Suurin haaste Trussille tulee todennäköisesti konservatiivipuolueen sisältä. Trussin kannatusluvut ovat jo tässä vaiheessa huonompia kuin hänen edeltäjänsä ennen tämän eroa. Johnson kammettiin aikanaan omiensa toimesta ulos, kun hänen hallituksestaan tuli hämmästyttävän epäsuosittu. Samoin voi käydä myös Trussille.
Ei kuitenkaan kannata innostua liikaa. Brittiläinen politiikan kommentaattori Andrew Marr totesi viime viikolla, että ajatus konservatiivipuolueen parlamenttiedustajien vallankaappauksesta Trussia vastaan olisi “häiriintynyt fantasia”. Toisaalta brittipolitiikka on aina vuoden 2016 Brexit-kansanäänestyksestä lähtien ollut yhtä hullunmyllyä.
Politiikka ei ole yleisöurheilua, mutta vedonlyöntiyhtiö Ladbrokes on jo avannut vedonlyönnin Trussin lähdölle Downing Street 10:stä. Ladbrokesin kerroinTrussin erolle jo tämän vuoden puolella ovat 11/2 eli 6,5. Vielä viikonloppuna kerroin oli 11/1 eli 12, ja edeltävällä viikolla se oli 41.
Kun kertoimet pienenevät, todennäköisyys nousee. Brittipolitiikassa mikään ei kuitenkaan ole varmaa.
lehti 